torstai 11. marraskuuta 2021

Isää ikävä

 



Tänään tulee kuluneeksi 9 vuotta isäni kuolemasta.
Isäni on ollut erityisen paljon mielessäni viimeisen parin viikon ajan.
Ehkäpä tulevan viikonlopun isänpäivä on erityisesti tuonut isän mieleeni.
Vuonna 2012 isäni kuolinpäivähän osui isänpäivälle.
Isänpäivän vietto ei ole ollut enää täysin samanlaista kuin isäni ollessa elossa.

Minulta on kysytty monta kertaa, että mihin isäni kuoli, oliko onnettomuus, sairaus vai mikä?
Isäni sairastui keuhkosyöpään n. vuosi ennen kuolemaansa.
Muistan aina sen puhelun, jossa hän kertoi, että keuhkoista oli löytynyt kasvain.
Olin tuolloin töissä ja työkavereille näytin, että nyt on vastattava puhelimeen, isäni ei turhaan soittele keskellä päivää.
Hänellä oli pitkään ollut keuhkokuumeen oireita ja siksi keuhkoista napattiinkin röntgenkuvat ja siellä näkyi kasvain, joka oli niin vaikeassa paikassa, että sitä ei pystyttäisi leikkaamaan.
Isäni sai sytostaattihoitoja sekä sädehoitoa.
Aluksi näytti siltä, että hoidot auttaisivat pienentämään kasvainta, mutta vähitellen hoidot eivät enää tehonneetkaan ja syöpä levisi kaulalle sekä yksi kasvain tuli sydämen taakse.
Lopulta kasvain sydämen takana kasvoi niin suureksi, että sydämellä ei ollut enää tilaa lyödä.
Oli surullista seurata vierestä miten touhukas mies muuttui ihmiseksi, joka on toisten ihmisten hoidettavana.
Kurjinta oli kuitenkin huomata yhtenä päivänä, miten isäni oli luovuttanut elämän suhteen.
Ymmärrän toki tämänkin, koska kuka hitto haluaa elää kivuissa koko ajan, pystymättä syömään kunnolla ja voimaan pahoin monta kertaa päivässä tai haukkomaan happea satoja kertoja päivässä.


Minä haluan muistaa isäni sellaisena huumoriukkona, joka osasi korjata vaikka ja mitä.
Minusta tuntui aina siltä, että kaikki tykkäsivät isästäni.
Hän oli kiltti ja välillä sitä kiltteyttä käytettiin törkeästi hyväksi.
Isi antoikin neuvoksi, että opi sanomaan välillä vastaan, älä aina myötäile.
Pidä likka puolesi!
Nyt voin vihdoinkin sanoa, että oppi on mennyt perille!
Tämä likka ei ole kenenkään kynnysmatto!

Tänään sytytän kynttilät isäni kunniaksi, isän jota tulen koko loppuelämäni ikävöimään.
Tänään voin vuodattaa kyyneleitä, sitten ne kuivataan ja jatketaan elämää, koska isin mielestä liiasta itkemisestä tulee vaan pää kipeäksi :)
Isäni tyttö tulen aina olemaan ja ihania muistoja saan hänestä kantaa mukanani!

Kaunista loppuviikkoa teille kaikille <3





27 kommenttia:

  1. Isänpäivä on sellainen joka tuo isän mieleen, minullakin. Minunkin isäni menehtyi keuhkosyöpään. Sinulla on kauniita muistoja rakkaasta isästäsi:)
    Kaunista loppuviikkoa Outi ihanainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan on aina muistot ja onneksi niitä on paljon <3
      Ihanaa sunnuntaita sinulle Jael <3

      Poista
  2. Haikeutta on täälläkin ilmassa. Onneksi jäljellä on paljon ihania muistoja...<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan on paljon ihania muistoja jäljellä <3 Kaunista sunnuntaita sinulle Satu <3

      Poista
  3. Ihana kirjoitus isästäsi. Niin surullista on ollut teidän seurata.

    Oman isän toinen nimi on myös Ilmari.

    Halauksia viikkikseen Outi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas löytyi yksi meitä yhdistävä asia. Isät <3
      Kaunista sunnuntaita sinulle Tiia <3

      Poista
  4. Lämmin halaus sinne Outi <3. Kiitos myös avoimuudestasi, että jaoit isäsi tarinan. Muista, että hän elää edelleen muistoissa ja tarinoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä jatkuu ja isin perimä näkyy minussa ja siskossani ja myös meidän lapsissa.
      Rauhaisaa sunnuntaita sinulle Taru <3

      Poista
  5. Niin kauniin koskettavasti kirjoiti <3 Isäsi oli varmasti omanlaisensa persoona ja loppuiän ikävä kulkee mukanasi. Onneksi muistot ja kuvat kulkevat rinnalla. Lempeän kaunista viikonlopun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän isi oli kiltti mies, hitsin hauska myös :)
      Lempeää isänpäivää teidän perheen isälle <3

      Poista
  6. Niin kauniisti kirjoitit isästäsi. Myös minun edesmenneen isäni toinen nimi oli Ilmari. Isänpäivät ovat aina täynnä haikeutta.
    - Seijahannele

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, isästäni on helppo kirjoittaa juttuja <3
      Kaunista sunnuntaita sinulle!

      Poista
  7. Isänpäivät ovat vähän surullisia. Mun isä nukkui pois 11 vuotta sitten. Isä oli se, jolle soitin ilot ja surut ja aina sain tukea. Hän jotenkin vain ykskantaan totesi, että näinhän se asia on. Hän oli myös valtavan ylpeä tästä mun jälkikasvusta.

    Muuten, meidän isät oli etunimikaimat!

    Mä olen yrittänyt välittää isän viisautta omille lapsille. Kun ei mene ihan putkeen yritän muistaa todeta kuin isä aikanaan minulle: yrität sitten ensi kerralla paremmin. Ei koskaan vaatimusta, että teet sitten loistosuorituksen ensi kerralla vaan ajatus, että yrität vähän enemmän.

    Kiitos koskettavasta ja ajatuksia & muistoja herättävästä postauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun isäni kuulostaa samanlaiselta kuin sinun. Sanoi aina, että älä välitä tuosta arvostelusta, oot hyvä just noin. Samaa sanoo nyt minun mies <3 Joskus mietin, että miehessäni ja isässäni ei ole mitään samaa, mutta kyllä heissä oli tuo itsetunnon kohottajan rooli :)
      Eero <3 Isä <3
      Jatketaan meidän iseistä puhumista jatkossakin <3

      Poista
  8. Osanotto, vaikka on jo aikaa poismenosta.

    VastaaPoista
  9. Kaunis kirjoitus Outi ♥ Isät ♥ Halaus ♥

    VastaaPoista