tiistai 10. marraskuuta 2020

Ikuisesti isäni tytär

 



Tänään on kulunut tasan 8 vuotta isäni kuolemasta.
Ikävä on edelleen usein läsnä, mutta päällimmäisenä on kuitenkin ihanat muistot omasta isästäni.
Pienempänä taisin olla vähän isin tyttö.
Tykkäsin lähteä mukaan autoa korjaamaan tai pyöriä rassaamaan.
Tykkäsin kalastamisesta, vaikka en edes kalaa pystynyt syömään.
Opin vaikka ja mitä isältäni ja sain usein kuulla olevani rakastettu tytär.
Pidin monta vuotta isin kuoleman jälkeen hänen puhelinnumeronsa oman puhelimeni muistissa.
Oli jotenkin todella vaikeaa päästää tuosta numerosta irti.
Monta kertaa on ollut mielessä, että voi kun voisi soittaa isille ja pyytää häneltä apua jonkin asian korjaamiseksi.
Isi kävi meillä välillä yllätysvisiiteillä.
Takapihan ovelta kuului merkkikoputus ja kun avasit oven, niin ensimmäisenä kuului, että "Onko täällä kaffetta tarjolla".
Siskoni kanssa olemme muistelleet myös meidän lapsuuden iltarutiineja. 
Nukuimme kerrossängyssä, minä yläsängyssä ja siskoni alasängyssä.
Isi antoi meille hyvänyön suukot ja ennen kuin sulki valot, hän kääntyi vielä meitä kohti ja sanoi "Uniasento ottakaa...hyvä jatkakaa".
Tämä oli tehokasta, koska me oikeasti kävimme tämän jälkeen nätisti yöunille.
Jos me tuhmailtiin ja isi näpäytti sormiaan ja sen jälkeen osoitti "syyllistä" etusormellaan, oli parasta totella.
Kutsuimme tätä syyttäväksi sormeksi :D
Ai herran jestas mitä muistoja!
Minusta on kuitenkin ihanaa kun voin sanoa, että minulla on tallessa ihan mielettömän hauskoja muistoja isästäni.


Minä olen ikuisesti isäni tytär ja hän oli isäni 37 vuoden ajan.
Minä tulen aina häntä kaipaamaan, eikä kukaan voi koskaan korvata häntä.
Huomaan monessa asiassa olevani kuin isäni, vaikka todella monessa asiassa olen kuin äitini myös.
Minulla on samanlaiset silmät kuin äidilläni (tosin väri on sama kuin isillä), mutta muuten olen isäni näköinen (tähän isäni sanoisi, että yhtä hyvännäköinen).

Olimme isämme kanssa hänen viimeiseen hengenvetoonsa asti.
Sain pitää isääni kädestä ihan loppuun asti.
Kantaessani isäni uurnaa hautapaikalle, mietin, että tässä minä nyt kannan isääni ja kun olin pieni, isäni aina kantoi minua.
Näin se elämää välillä menee.
On iloja ja on suruja.
On hyviä ja sitten niitä huonojakin muistoja.
On syntymiä ja kuolemia.

Näissä fiiliksissä tähän päivään!
Kaunista keskiviikkoa teille kaikille <3


25 kommenttia:

  1. Ihania muistoja sinulla isästäsi! Minun isäni kuoli viime kesänä ja minä en ollut hänelle niin tärkeä. Veljeni menivät aina edelle. Mutta tyttäreni ja hänen lapsensa, sekä minun mieheni olivat isälle tärkeitä. Tyydyin siihen, että minä tulin "arvoasteikossa" viimeisenä. Viimeisinä vuosinaan hieman lähennyttiin ja hänen kuolinvuoteellaan minulle selvisi, että ihan samanlaisia riittämättömyyden tunteita hänellä oli omaa isäänsä kohtaan. Jokaisella meistä ne omat traumamme ovat!
    Minä en isäni uurnaa kantanut, mutta lapioin mullat kyllä kuopan täytteeksi. Rauha hänen sielulleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me emme nähneet enää niin usein isäni kanssa, kun vanhempani erosivat. Tuli uudet kumppanit vanhemmille ja kaikkea sellaista tapahtui, joiden johdosta tuli isääni nähtyä vähemmän. Isäni viimeisenä elinvuotena näimme taas usein ja tuntui, että lähennyimme uudestaan. Minä kuitenkin tiesin aina olevani isinä isomussu, joten vaikka kuka olisi muuta väittänyt, en olisi uskonut.

      Poista
  2. Ihania muistoja sinulla isästäsi ,ja nuo lapsuuden isä-tytär kuvat suloiset. Oma isäni kuoli kun olin alle 30 v. ja vieläkin on ikävä välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun isäsikin on menehtynyt nuorena. Oma isäni oli 61-vuotias kuollessaan, ei edes eläkkeelle ehtinyt :(
      Ikävä taitaa pysyä aina <3

      Poista
  3. Sinulla on kauniit muistot, nehän eivät koskaan häviä eivätkä jätä yksin.
    Oma isäni oli vähän kaikkea, hänen 60-vuotiseen elämäänsä mahtui paljon, kaikkea en halua enkä viitsi edes muistella, oli ikävääkin melko paljon.
    Luulen, että omat lapseni voisivat kaiholla ja lempeällä ja rakastavalla mielellä muistella omaa isäänsä, sitten joskus, onnittelen itseäni usein siitä, että "valitsin " tämän rauhallisen ja sydämellisen tyypin, meidän kaikkien on ollut hyvä olla.
    Osa isääsi jatkuu sinussa ja edelleen lapsissasi ja heidän lapsissaan kun niiden aika tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen niin tyytyväinen omaan miesvalintaani, hän on ihana aviomies ja isä.
      Näinhän se on, että osa meistä jää elämään aina seuraavassa sukupolvessa.
      Ihanaa iltaa sinulle Kikka ❤️

      Poista
  4. Kyynel tuli silmään, niin kaunis teksti ja kuvat <3
    Oman isäni kuolemasta tuli keväällä 22 vuotta, häntä en koskaan oppinut tuntemaan, vanhempani kun erosivat jo kun olin 4 vuotias. Vähän olen kärsinyt isättömyydestä ja on tunne, että olisin ollut isin tyttö <3 Kaunista loppuviikkoa sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, otan osaa. En tiennyt, että olit niin nuori kun menetit isäsi. Tytöt ovat yleensä erityisesti pieninä vähän isien tyttöjä.
      Ihanaa iltaa sinulle Heli ❤️

      Poista
  5. Se oli hyvin kirjoittanut tekstin. Onneksi on muistot jota muistella. <3
    Minäkin olin isäni tyttö. Paljon tehtiin asioita jotka nyt hyvin muistaa. Isäni oli varmaan enemmän läsnä mun lapsuudessa kuin äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä rikkaus, että on niin paljon hyviä muistoja isin kanssa tehdyistä jutuista meillä kummallakin.
      Ihanaa iltaa sinulle Minttu ❤️

      Poista
  6. Ei ihme, että oot niin ihana, kun sulla on niin ihanat vanhemmat ollut. Aina sydämessä, sun isi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoinkin olevani onnistunut sekoitus kumpaakin vanhempaani. Kiva jos oon sun mielestä ihana, koska säkin oot mun mielestä ihana <3

      Poista
  7. Nyt tuli vähän itku.

    T. toinen isin tyttö

    VastaaPoista
  8. Kaunis ja koskettava kirjoitus ❤️
    Minullakin on äitini puhelinnumero vielä kännykässä. Tuntuu vaikealta poistaa se. Olen itsekin isän tyttö ja löydän meidän paljon yhtäläisyyksiä. Äidiltä olen perinyt taiteellisuuden ja kiinnostuksen kulttuuriin. Isältä taas luonnonkaipuun ja sitkeyden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla isin numero lähti vanhan puhelimen mukana. En ensin edes tajunnut koko juttua, ennen kuin ajattelin, että katson numeroa taas. Sitten se iski, vitsit, numero oli muistissa vain vanhassa puhelimessa, ei sim-kortilla.
      Ihanaa viikonloppua sinulle Marjo <3

      Poista