maanantai 23. toukokuuta 2022

Kirppislöydöt ja muut kuulumiset

 





Tein taas ihan mahdottoman hyvät kirppislöydöt Entressen iCare second hand kaupasta.
Löysin klassikko Benettonin collarin alerekistä.
Onneksi oli siskontytön kokoa, koska näin hyvässä kunnossa olevan paidan jättäminen kauppaan olisi kyllä harmittanut.
Löysin alerekistä myös stretch farkut, jotka sattuivat myös olemaan tämän tyttösen kokoa.
Rekistä löytyi myös verkkarit, jotka eivät sitten olleetkaan alessa, mutta päätin ne kuitenkin ostaa hänelle, koska olivat valmiiksi niin edulliset.
Nämä ostokset olivat osa siskontytön synttärilahjaa.

Benettonin collage 2,80€
Farkut 1,80€
Verkkarit 3,20€


Lauantaina olin siskoni luona kylässä ja päätettiin vielä iltasella lähteä lasten kanssa lähellä olevan päiväkodin pihalle leikkimään.
Naurettiin, että en saa töissä tarpeeksi olla päiväkodissa, kun pitää vielä vapaallakin vierailla päiväkotien pihoilla :)
Pakko oli testata tuota hauskaa norsukeinua, hyvin kesti tällaisen mamman menoa.
Sain myös testata sähköskuuttia.
Niin hauska vempain. 
Ihan tuli mieleen, että olisi kiva itsellekin hankkia.
Voisin skuutteilla työmatkat helposti.


Sunnuntain päiväkahville tein kalkkuna-juustotäytteisiä panineja esipaistetuista patongeista.
Voitelin patongin puolikkaat valkosipulituorejuustolla, laitoin väliin vielä juustoraastetta ja kalkkunaleikettä.
Tämän jälkeen paistoin patongit voileipägrillissä.
Tuli ihan älyttömän hyvää ja nopeasti myös.

Sellainen viikonloppu tällä kertaa!
Se olisi kuulkaa enää 6 viikkoa töitä ennen kesälomaa.
Sitä ennen pääsen vielä järjestämään pojan valmistujaisjuhlat, juhlin Mian kanssa juhannusta ja nautin siinä ohessa auringonpaisteesta.
Miten sinun viikonloppusi sujui?
Mukavaa viikkoa kaikille <3


torstai 19. toukokuuta 2022

Työminä

 



Kaikki alkaa hyvästä aamupalasta...
No aina ei kyllä ole näin upeaa aamupalaa, vaan pitää tyytyä voileivän tynkään ja kupposeen kaffetta tai teetä.
Aamupalaa on kuitenkin syötävä, muuten ei jaksa töissä puuhastella.

Ollaan töissä naurettu työminälle, ei siis vain minun vaan useamman muunkin.
"Tarhatäteinä" meillä on myös työääni.
Minun on sellainen "Wau, osaat hienosti, ootpa vahva" ääni ja tarvittaessa myös "Olen sanonut jo monta kertaa, nyt riittää...Ole hyvä ja lopeta!"

Sellainen vitsikin on, että minkä ammattikunnan edustajan kanssa kannattaa harrastaa aikuisten puuhia?
Varhaiskasvattajan, koska he aina sanovat: "Ei haittaa, yritetäänpä vielä uudestaan!"


Työminä pitää mukavista ja joustavista vaatteista.
Vaatteiden pitää olla kesällä hengittäviä ja talvella pehmoisen lämmittäviä.
Töihin ei myöskään kannata laittaa päälleen sellaisia vaatteita, joiden likaantumista ei kestä.
Paidoissa ja mekoissa on usein ruokalänttejä, rasvaisia sormenjälkiä ja välillä myös liimaa tai maaleja.


Kerroinkin teille aiemmin, että olen osallistunut Hyve goes positive-koulutukseen ja siellä olemme miettineet omia vahvuuksiamme sekä kaverin vahvuuksia.
Nyt ajateltiin työtiimin kanssa, että käytetään tällaista diplomia lapsille.
Jokaisella lapsella on useampia näistä vahvuuksista, mutta ajattelimme, että nyt valitaan se ihan ykkösvahvuus.

Aloin miettimään, että mikä olisi juuri tänään se minun työminän vahvuus?
Tänään se olisi sinnikkyys!

Millainen on sinun työminä?
Mikä olisi sinun ykkösvahvuus juuri tänään?
Ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille <3




maanantai 16. toukokuuta 2022

Ihana viikonloppu

 



Olipa kiva ja rento viikonloppu.
Jotenkin tämä rentoilu tuli nyt tarpeeseen. 
Vaikka viime viikkona tein töitä vain neljänä päivänä, olin todella väsynyt.
Luulenpa, että allergialääkkeiden popsiminen sekä torstain ja perjantain välisenä yönä saamani astmakohtaus olivat vieneet mehut tästä rouvasta.

Perjantaina siskoni haki minut töistä ja kävimme yhdessä kauppareissulla.
Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa taas tädin rakkaita myös.
Äiti sanan jälkeen täti taitaa olla toinen suosikkisanani <3

Kuvan pionit ostin lauantaina City Marketin alekukista.
Ison Omenan Cittarissa on aina kukkia alessa ja nämäkin kukat sain -50% alennuksella.
Eikö olekin kauniita?


Toukokuun kynnet ovat kimalluksen juhlaa.
Näillä mennään nyt kesäkuulle asti.

Lauantaina aamusta olin tietysti liikenteessä äitini ja bonusisäni kanssa.
Hauskaa hommaa aina sanoisin.
Näin autottomana perheenä on ihanaa päästä kunnolla kauppaan kerran viikossa.
Kauppalasku on kyllä aina hurja, mutta se kattaa kaiken ruoan, juomia joudutaan välillä vain viikolla hakemaan lisää.



Lauantaina sain ystäväni meille kylään.
Syötiin tortilla lettuja broilerilla, salaatilla, kurkulla, tomaatilla, avokadolla, paprikamajolla ja salsalla täytettyinä.
Jälkkäriksi kahvin kanssa oli mutakakkua ja tuoreita marjoja.

Sunnuntaina nukuin päälle kahteentoista.
Ihanasti olikin tämän nukkumisen jälkeen virtaa koko päiväksi.
Sunnuntaina tein myös pizzaa koko porukalle ja miehen kanssa katselimme leffan Elisan videovuokraamosta.



Entinen rikollinen ja toipuva sosiopaatti Dylan Forrester yrittää suorittaa ehdonalaistaan lääkityksen ja omalaatuisen psykiatrinsa (Mel Gibson) tuella.
Kun Dylanin veli kuolee salaperäisissä olosuhteissa on hänen rikottava koevapautensa kahleet ja lähdettävä selvittämään tapahtunutta.
FBI-agentti ja joukko raskaasti aseistettuja palkkasotureita kannoillaan Dylanin on kohdattava perheensä ja käytettävä kaikki keinonsa selviytyäkseen heidän kanssaan hengissä.
Pääosassa Scott Eastwood (nam!)

Tykättiin kummatkin leffasta, taattua toimintaa hyvällä twistillä.

Onko sinulla suositella jotain elokuvaa meille katsottavaksi?
Mitä puuhastelit viikonloppuna?

Ihanaa viikkoa kaikille <3





torstai 12. toukokuuta 2022

Itsetunnosta ja sen puutteesta

 


Minä olen tämän vuoden aikana saanut monta kommenttia siitä,  miten olen niin sinut itseni kanssa ja miten minulla on niin hyvä itsetunto.
Ajattelinkin avata vähän omia tuntojani tästä asiasta, koska voi miten väärässä te olettekaan!


Tiedän, että moni tietää tämän tunteen.
Kun sinun painosi on ainoa asia mikä sinusta muistetaan tai josta aina muistutetaan. 
Kun kuuntelet ulkonäköösi liittyviä kommentteja esiteinistä pitkällä aikuisuuteen (edelleen välillä vieläkin), on selvää, että se vaikuttaa sekä mieleen ja erityisesti itsetuntoon.

Kun katselen teiniaikaisia kuvia, en todellakaan ollut iso.
Nykyään minua olisi kutsuttu kurvikkaaksi, mutta tuolloin olin vain läski.
Läski ei kelvannut kuin muutamille ja mielummin niistäkin säädöistä oltiin hiljaa.
Muistan aina miten kuulin yksissä kotibileissä, kun minusta puhuttiin pahaa....luultiin etten kuule.
"Se on läski, eikä siinä mitään, mutta kun se on vielä rumakin!"

Minusta tuntuu, että koko teini-iän ja aikuisuuden olen hakenut jonkinlaista hyväksyntää toisilta ihmisiltä, että minut nähtäisiin muunakin kuin sinä ryhmän lihavimpana jäsenenä.
Ehkä juuri näistä syistä kehitin itselleni hullun huumorintajun.
Huumorin avulla olen selvinnyt erilaisista tilanteista elämässäni.
Nyt voin olla sen lihavan sijasta myös hauska.
Eikös se sanontakin mene niin, että lihavat ovat leppoisia.

Nyt joku siellä miettii, että mitä se läski siellä valittaa, tee itsellesi jotain!
Kysepä ei olekaan tästä, vaan siitä, miten toisia ihmisiä kuuluu kohdella.
Olen niin iloinen, että body positivity eli kehopositiivisuus on ollut näkyvänä viimeisinä vuosina.
Tarkoitus ei ole ihanoida meitä isokokoisia ihmisiä, vaan antaa kaikenlaisten kroppien olla sellaisia kuin ovat, ilman, että tarvitsee kuunnella arvosteluja toisilta ihmisiltä.
Äitinä olen hurjan onnellinen, että olen onnistunut opettamaan lapsilleni sen, että toisten kokoa ei koskaan arvostella, ei vaikka mikä olisi!
Ei sitä, että joku on suuri, eikä sitäkään, että joku on pieni.
Meillä kaikilla on varmasti kohtia kehossamme, joista tunnemme epävarmuutta.
Juurikin siksi ei sovi arvostella toisten ulkonäköä, kehuja toki saa antaa.
Kehuihin liittyen kerronkin teille tapauksen, joka sattui päälle viikko sitten.
Olin töissä ja käväisin asioita hoitamassa koulun puolella.
Istuin käytävällä odottamassa vuoroani ja minulle täysin tuntematon tyttö pysähtyi viereeni.
Hän katsoi minua ja sanoi: Sinä näytät hienolta, sinulla on hienot hiukset.
Hetkeksi häkellyin, mutta sain sönkötettyä, että kiitos paljon.
Tyttö lähti hyppelemään ja huikkasi olkansa yli, että ole hyvä.
Hän ei tiennytkään, miten juuri siinä hetkessä hänen sanansa toivat iloa minulle.

Monesti minulle on myös sanottu, että voi miten ihanasti puhut aina miehestäsi.
Te ette tiedäkään, millaisen työn Rachid on tehnyt kanssani.
Hän kokosi minut paloista, olin oikeasti tosi rikkinäinen.
Minusta oli uskomatonta, että joku näki minut kauniina, eikä kaikonnut nähtyään masumakkarani.
Joka edelleen ottaa kasvoni käsiinsä ja suukottaa minua samalla tavalla kuin silloin nuorena teki.
Joka ei niinkään puhu rakkaudesta, mutta tekee asioita, joita vain rakastunut ihminen toiselle tekee.
Rachid on minun kotini, turvallinen syli, johon voin aina käpertyä, makkaroineni ja kaksoisleukoinenikin.

Kotona olen aina sellainen ihminen, joka haluaisin olla muuallakin.
Ehkä olen saanut kuviini ja tekstiini sellaisen tunteen mukaan, että olen aina sinut itseni kanssa.
No nyt tiedätte totuuden!
Muistetaan vaan olla armollisia ja ystävällisiä toisillemme, eikös niin?!

Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua teille kaikille <3



maanantai 9. toukokuuta 2022

#palkkapäivä

 



JHL ry 869


Perjantaina osallistuin #palkkapäivä mielenilmaukseen.
Mielenilmaus alkoi Kisahallin takaa ja siitä lähdimme kävelemään kohti Narikkatoria.
Ilma oli mitä parhain tälle tempaukselle.
Osallistujia oli, poliisin arvion mukaan, 3000-4000 henkilöä.

"Mitä me halutaan?"
LISÄÄ LIKSAA
"Mitä muuta me halutaan"
ARVOSTUSTA
"Milloin me halutaan?"
NYT

Huusimme ilmoille toiveita ja toivomme, että näihin nyt vihdoinkin vastattaisiin!
Monia marssijoita haastateltiin Ylen toimesta ja kaikki kyllä olivat sitä mieltä, että rahaa on, jos sitä halutaan keskittää kunta työntekijöille.
Tästä juuri näkee meidän alan arvostuksen, se on aika minimissä nykyään. 
Henkilökohtaisesti en usko, että kovin hyvään soppariin päästään ja että tämä lakko ei välttämättä jää ainoaksi painostustoimeksi.
Tiistaina pitäisi kuulla sopimusehdotus, saas nähdä miten käy!!


Tänään on viimeinen lakkopäivä.
Lakon aikana olen parannellut kipeää kättäni ja kerännyt voimia loppukevään ja alkukesän rytistykseen.

Olen myös paljon miettinyt, että miksi jatkan omassa työssäni.
Negatiivisia asioita on helppo tuoda julki, joten tuodaanpa välillä niitä hyviä juttuja!

+ saan työskennellä monikulttuurisessa ympäristössä
+ pääsen pitämään yllä englannin kielentaitoa
+ opin uusia tapoja toimia lasten kanssa
+ opin kärsivällisyyttä
+ saan laulaa ja tanssia töissä
+ saan halauksia aina kun haluan
+ voin askarrella koska vaan
+ saan ulkoilla ja liikkua
+ saan antaa turvaa 
+ pystyn olemaan aikuinen joka kuuntelee

Vielä olisi listaa voinut jatkaa, mutta tuossa tuli jo aika monta lapsille ja minullekin tärkeää asiaa.
Yhdessä mielenilmauksen kyltissä luki, että KUTSUMUKSELLA EI MAKSETA LASKUJA!
Tämä on niin totta.
Välillä palkkapäivänä, kun olen maksanut laskut ja tilille jää vain muutama satanen, niin tulee kyllä mietittyä, että kenelle näitä töitä tekee?

Hyvää viimeistä lakkopäivää lakkoileville ja mukavaa viikkoa kaikille <3