maanantai 17. toukokuuta 2021

Karkkila toukokuu 2021

 



Perjantaina töiden jälkeen pääsin taas Karkkilaan viikonlopun viettoon.
Tällä kertaa lähdin reissuun yksin.
On tämä aikamoista, että enää ei tule joka kerta lapsia mukaan reissuille.
Aika luxusta olla jo aikuisten lasten äiti.
No mutta, perille päästin, kaupan kautta, yhden pysähdyksen tekniikalla :)
Söimme tortilloja sekä jauheliha- että kanatäytteillä.
Mia teki hyvää guacamoleakin, nam!
Istuimme iltaa ja höpöttelimme, mutta nukkumaan menimme ajoissa.
Nukuin todella hyvin ja heräsimmekin kummatkin hyvissä fiiliksissä lauantaina.


Tällä kertaa emme käyttäneet aikaa leipomiseen, vaan kakku löytyi Lidl:n  alesta ja vitsit, että olikin hyvää kakkua.
Mansikkaa, suklaata ja kermavaahtoa!


Lauantaina kaupassa ja pikaisen kirppiksellä käynnin jälkeen teimme ruoaksi vasikan paistia, valkosipuliperunoita ja ihanan raikasta salaatti, jossa oli mukana vesimelonia.
Paisti oli ihanan mureaa, valkosipuliperunat täydellisiä ja salaatissa vesimelonin ja fetan kombo oli suolaisen makea.
Kirppislöydöistä tulossa vielä oma postauksensa.


Viikonloppuun kuului leffojen katselua, ulkona istuskelua ja saunomista.
Minä saunoin seisovilteen, koska vasemman jalan polven jänne on tulehtunut ja en päässyt lauteille kiipeämään.
Hyvät oli löylyt seistenkin.
Värjättiin Mian kanssa myös meidän hiukset, ollaan kuparisen upeita nyt kummatkin.
Ennen kotiinlähtöä, sunnuntaina, kävin nappaamassa vielä kuvan Mian tulppaaneista.
Tulppaanit olivat vielä tiukasti nupuissa perjantaina, mutta sunnuntaina saimme ihailla kukkaloistoa.


Nappasin vielä itsestänikin kuvan, ennen kotiinlähtöä.
Kuvassa näkyy Outi, joka on onnellinen, että hänellä on ystävänä Mia, jonka luona saa viettää ainakin kerran kuussa viikonlopun.
Taas on maailma hetken aikaa parempi paikka!

Uusi viikko alkaa minulla sairauslomalla.
Sain fyssarilta ohjeen, että jalan hoitoon auttaa lepo ja särkylääkkeet.
Kokeillaan nyt pari päivää tätä neuvoa, toivottavasti auttaa.

Ihanaa uutta viikkoa teille kaikille <3



perjantai 14. toukokuuta 2021

Eid ja loppuviikon suunnitelmat

 



Eilen helatorstaina vietimme Eid juhlaa.
Ramadan paastokuukausi on ohi ja sitähän on syytä juhlistaa.
Ensimmäistä kertaa koskaan, sain Eid lahjan myös hoitolapsen perheeltä.
Olin todella otettua tästä muistamisesta.
Sain aivan ihanan huivin ja suklaata.
Kotona meidän juhlinta oli aikalailla ruokavoittoista.


Kermaista kahvijuomaa ja miehen tekemiä kana-juustopasteijoita, nam!
Söimme myös lihapataa, hernepaistosta ja paistettuja perunoita.
Oli ihanaa saada tytärkin meidän kanssa syömään.
Lapsille ostettiin pienet muistamiset myös.


En jaksanut nyt leipoa mitään, mutta ilman herkkuja ei tätäkään juhlaa vietetty.
Vaniljajäätelöä ja suklaisia sydännappeja, ihana kombo!

Tänään vielä töitä ja viikonloppu meneekin sitten Karkkilassa Mian kanssa.
Lähden reissuun ihan yksin ja hyvillä fiiliksillä.
Minulla on vaivana ikävä polvikipu, mutta ehkä se vähän helpottaa kun pääsen kunnolla saunomaan :)

Ihanaa viikonloppua teille kaikille!
Palaan ensi viikolla taas blogijuttujen pariin <3



tiistai 11. toukokuuta 2021

Äidiksi tulemisen vaikeus

 




Lauantaina, päivää ennen äitienpäivää, vietettiin lapsettomien päivää.
Tämä päivä saa minut aina miettimään miten onnekas olen.
Oli nimittäin aika, jolloin meille sanottiin, että emme voi  ehkä koskaan saada omaa lasta, emme ainakaan ilman lääketieteellistä apua.

Tulin ensimmäisen kerran raskaaksi 18 vuotiaana.
Olimme innoissamme Rachidin kanssa ja ostimme meidän tulevalle pienelle jo tossut ja pari bodya valmiiksi, siis heti kun saimme tietää, että olen raskaana.
Ensimmäisessä neuvola tapaamisessa puhuttiin paljon siitä, miten nuori äiti olen ja miten olemme valmistelleet vauvan tuloa ja oliko raskaus vahinko.
Meillä ei ole vahinkoraskauksia tullut.
Olimme hyvin tietoisia siitä, miten eri ehkäisyt toimivat, huh huh!
Raskausviikolla 13 aloin kuitenkin vuotaa verta ja vatsa kramppasi todella pahasti.
Isäni vei minut ja Rachidin Jorvin sairaalalle ja siellä lääkäri totesi, että vauvalla ei näy enää sydänääniä.
Jäin sairaalaan yöksi ja aamulla tehtiin kaavinta.
Olimme aivan järkyttyneitä tapahtuneesta.

Rachid oli itkenyt kotimatkalla ja isäni oli yrittänyt lohduttaa häntä.
Voin sanoa, että Rachid ei helpolla itke, mutta tuo on päivä jonka hän muistaa aina ja on sen vuoksi surullinen edelleen.
Sama se on minulla.
Yritimme järkeillä asian niin, että vauva ei olisi ollut terve, jos raskaus olisi jatkunut ja ehkä meillä ei olisi Mariamia ja Mohammedia, jos olisimme saaneet meidän ensimmäisen lapsen.

Minä olisin ollut valmis aika piankin yrittämään uutta raskautta, mutta Rachidille edellisen raskauden menetys oli niin iso juttu, että hän halusi vain olla minun kanssani.
Myöhemmin ajatellen se oli ihan oikea päätös.
Ehdimme olla yhdessä useamman vuoden lisää ja menimme sinä aikana naimisiinkin.

Kun päätimme vihdoin, että vauva saisi tulla, ei raskautta kuitenkaan alkanut kuulua.
Odotimme raskautta kaksi vuotta.
Minä kävin tutkimuksissa ja todettiin, että minulla on endometrioosi, joka vaikeuttaa raskaaksi tulemista.
Tuolloin emme vielä tienneet, että Rachidilla oli kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka myös voi vaikuttaa siittiöiden määrään ja liikkuvuuteen.
Olimme varanneet ajan väestöliiton lapsettomuusklinikalle, mutta ajan odotteluun menisi vielä pari kuukautta.
Aloin kuitenkin voida huonosti läpi päivän ja päätin sitten tehdä raskaustestin.
Testi näyttikin positiivista ja yllätys oli kyllä melkoinen.
Raskauden alussa oli veristä vuotoa ja luulin jo, että menetämme taas vauvan, mutta tämä vauveli oli onneksi sitkeää tekoa ja pysyi matkassa mukana...kunhan vaan säikäytteli äitiä vähän.
Raskaus kesti 42+1 viikkoa ja synnytys olikin sitten ihan omanlaisensa, kesti 16h ja lopuksi keisarinleikkauksella saimme meidän odotetun ja niin ihanan vauvan, että luulin sydämeni pakahtuvan onnesta.
Meillä oli vauva, ruususuu prinsessa ja nimeksi tuli Mariam <3


Meni päälle neljä vuotta, kunnes aloimme miettimään toista lasta.
Vitsailimme, että  pitää varmaan alkaa treenaus, jos seuraavakin raskaaksi tuleminen kestää päälle pari vuotta.
Ehkä tulisin raskaaksi ennen kuin Mariam aloittaa koulun.
Yllätys oli taas aikamoinen kun jo toisesti kierrosta huomasinkin olevani raskaana.
Koko ajan oli kuitenkin pelko menetyksestä läsnä tässäkin raskaudessa, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin.
Raskaus kesti 41+6 viikkoa ja synnytys kesti vain vähän päälle 6h.
Verenhukka ja nyrkin kokoinen hematooma välilihassa, mutta loppujen lopuksi tälläkään ei ollut väliä, koska meillä oli ihana poikavauva, jonka nimeksi tuli Mohammed, Marokon ukin mukaan.
Olin monta viikkoa kipeä synnytyksen jälkeen, mutta onneksi oli mies, äiti ja sisko apuna, koska olin aikalailla viikon kiinni sängyssä tai sohvalla.
Vauva kuitenkin kasvoi hyvin ja vähitellen tämä mammakin oli taas menossa mukana.


Ennen kuin täytin 40 vuotta ajattelimme, että olisi ihanaa saada vielä iltatähti.
Alle puolivuotta kesti, kunnes tärppäsi.
Onnea kuitenkin kesti vain kuukauden verran, kun tuttu kipu valtasi vatsan ja aloin taas vuotaa verta.
Raskaus keskeytyi heti alussa ja me pidimme tätä merkkinä siitä, että meidän lapsimäärä on täysi.
Meillä on kaksi ihanaa ja tervettä lasta ja se on enemmän kuin mitä monelle ihmiselle annetaan.
Emme halunneet enää kokea noita menetyksiä ja pelkoja uudestaan.

Tänä päivänä meidän lapset ovat jo aikuisia ja me olemme vielä "nuoria", joten nyt on taas aikaa vain meille kahdelle.
Äitiys on asia, jota toivoin aina ja olen suunnattoman onnekas, että olen sen saanut kokea.
Äitiyden ei tarvitse olla biologista vaan se voi olla ihan mitä vain.
Luulen, että jos emme olisi saaneet meidän lapsia, olisin keksinyt keinon olla äiti jollain muulla tavalla.

Tällainen oli minun tarinani äidiksi tulemisesta, ensimmäisen kerran kerrottuna kokonaan.
Toivottavasti jaksoit lukea tämän tänne loppuun asti.
Ihanaa viikkoa teille kaikille <3






lauantai 8. toukokuuta 2021

Äitienpäiväviikonloppu

 



Saanko esitellä...tässä on minun äitini!
Et ehkä tiennyt, mutta hän on maailman paras äiti.
Tänäkin viikonloppuna meillä on onni viettää aikaa yhdessä.
Jotenkin olen aina pitänyt tärkeänä viettää aikaa oman äitini kanssa.
Minusta on itsekin äitinä ihanaa olla omien, jo aikuisten, lasteni kanssa.
Ihan mahtavaa huomata, miten olet äiti, mutta myös ystävä lapsillesi.
On ollut ihanaa, että meillä on aina ollut sellaiset välit, että toiselle on voinut kertoa ne hyvät ja myös huonot kuulumiset ja sama siis oman äitini kanssa.


Minulla oli onnellinen lapsuus ja samaan onnellisuuden luomiseen olen pyrkinyt omien lasteni kanssa.
Meillä ei ole ollut aina helppoa taloudellisesti, mutta meidän lapsilta ei koskaan ole puuttunut mitään.
Kysyin omilta lapsiltani, että millainen äiti olen ja vastaukset oli lyhyitä ja varsin selkeitä. 
Mohammed 18v: Sä oot maailman paras äiti, en vois pyytää parempaa. 
En mä tiedä mitä sanoo muuta kuin ton, sä oot vaan paras!
Mariam 23v: Sä oot hyvä äiti. 

Kai sitä on tullut oltua ihan kelvollinen äiti. 

Ihanaa äitienpäiväviikonloppua teille kaikille ❤️






keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Aamupalojen aatelia

 



Nyt on kuulkaa sellainen aamupalojen aatelia teille tässä esittelyssä, että oksat pois!
Tämä on helppo kaikkien itse toteuttaa ja mielestäni on myös edullinen ja terveellinen...ainakin terveellinen minun mittakaavassani.
Minun granolassani ei myöskään ole pähkinöitä eikä manteleita, joten sopii hyvin myös allergioista kärsiville herkuksi.


Granolan tekemiseen käytin:
4dl kaurahiutaleita
1 dl rusinoita
½ dl kuivattuja karpaloita
3 rkl hunajaa
1tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
2 rkl ruisjauhoja
½ dl vettä
2 tl sitruunanmehua

Uuni 175 astetta ja 30 minuuttia.
Sekoittelin granolaa 10 minuutin välein sen ollessa uunissa.


Innostuin niin noiden marjojen kanssa, että eipä tuolta alta granolaa näe.
Lidl:stä ostin pensasmustikoita ja mansikoita ja niitä leikkelin runsaasti granolan päälle.
Lisäksi kipposessa on maitoa.
Tämä oli niin hyvää.
Granolaa riittää vielä useampaan annokseen.
Seuraavaksi kokeilen granolaa banaanin ja kiivi hedelmän kanssa.

Herkullista keskiviikkoa kaikille <3