Karkkilassa marraskuussa

 

 Voimauttava viikonloppu Karkkilassa on taas takana ja olipa ihanaa, niin kuin aina.

Perjantaina istuimme iltaa, höpöttelimme, saunoimme ja menimme aikaisin nukkumaan.

Nukuin 11h, huh huh, taisi olla vähän univelkaa minulla!

Lauantaiaamuna Mian tyttö teki meille aamiaiseksi pannukakkusia ja haimme vielä kaupasta tuoreita marjoja pannukakkujen päälle.

Ihan täydellistä sanoisin!

Tehtiin myös sinappia Mian kanssa tai no Mia sen teki lähes kokonaan yksin.

Minä sinä aikana tein salaattia ja paistelin pizzatäytteitä.

Käytiin Fazerin myymälässä ostamassa vähän suklaata illaksi.

Kyllä on harmillista, että tämä liike suljetaan, koska minun nähdäkseni, siellä on aina asiakkaita ostoksilla.

Poikkeuksellisesti emme käyneet nyt kirppareilla, koska minulla oli toisaalla pieni tapaaminen.

Tapaamisen syy löytyy postauksen lopusta.

Kauppareissulta tarttui mukaan Harry Potter tossut, muuten Karkkilan Lidl oli tyhjennetty Harry Potter tavaroista.

Espoon Lidl:stä löytyi sitten tämä miesten pyjama.

Nyt olen ihan Potterina täällä kotosalla.

Nuo housut on niin söpöt, että saatan laittaa ne joku päivä töihinkin :)

Tämä tapaaminen oli minulla lauantaina.

Ajattelin, että nyt uskallan ottaa Rachidin nimen tatuointina iholleni.

Ainahan sanotaan, että ei pitäisi ottaa nimitatuointeja, mutta en nyt käynyt kuuntelemaan tätä neuvoa.

Tatuointi oli täysi yllätys Rachidille, joka oli todella yllättynyt ja loppupeleissä myös hyvin otettu tästä.

Tatuointi on vasemmassa kyljessäni.

Tatuoinnin fontti vastaa minun käsialaani ja olen tähän todella tyytyväinen.

Tällainen viikonloppu tällä kertaa!

Mitäs sinä touhusit viikonloppuna?

Ihanaa uutta viikkoa kaikille <3

Työt ja vapaat

 

Eikö olekin ihana sininen hetki kuvassa?

Kuva on otettu meidän kotikadulta.

Odottelin bussia keskiviikkoaamuna ja tajusin, että taivas oli lähes Fazerin sininen.

Näin sitä vaan yllättäin huomaa kauneutta ympärillään.

Muuten ei kyllä ole ollut kehumista tämän viikon säissä.

Eilen mylläsi myrskytuuli ja sade täällä Espoon suunnalla ainakin.

Myrskytessä päätettiin vaihtaa tyttären autoon talvirenkaat. 

Pikkuveli vaihtoi isosiskon autoon renkaat ja minä olin lähinnä pitämässä seuraa lapsilleni ja keksin kamalia lauluja piristämään tunnelmaa. 

Pari (lue parikymmentä) kertaa meinasi renkaat lentää lähimetsään, mutta lopussa kiitos seisoi tai no, auto seisoi neljällä talvirenkaalla.

Olimme aivan litimärkiä ja kylmissämme koko hommasta ja pojalla vielä sormi meinasi vääntyä ja selkää särki koko juttu.

Minä kuitenkin koin pari ylpeä äiti-hetkeä lapsia seuratessani...on ne ihania <3

Uusi työ on vienyt mennessään!

Olen ollut työpäivien jälkeen väsynyt, mutta onnellinen.

Jotenkin en ole työpäivien jälkeen jaksanut ryhtyä puuhastelemaan mitään erikoista.

Ei ole ollut oikein oikein ideoita tuunauksiin yms juttuihin.

Tästä syystä olette nyt joutuneet näitä minun höpötyspostauksiani lukemaan.

Mietitte varmanaa, että mikä Fifty shades of grey kuva minulla täällä onkaan?!

Jouduin merirosvopoliisin pidättämäksi töissä.

Kädet sidottiin kruunulla ja silmälapulla ja silmien eteen pistettiin työkaluvyö :)

Koskaan ei kuulkaa tiedä, että mitä töissä tapahtuu seuraavaksi.

Sen kuitenkin tiedän missä olen viikonloppuna.

Joko te arvaatte?

Kyllä vain, Karkkilaan ollaan työpäivän jälkeen menossa pojan kanssa.

Ihanaa päästä taas olemaan Mian kanssa.

Vähän on suunnitelmia jo tehty, mutta päätettiin, että nyt rentoillaan ja jos joku suunniteltu juttu ei tunnukaan hyvältä, niin sitten sitä ei tehdä.

Blogi ja bloggaaja hiljenevät siis nyt viikonlopuksi.

Palailen linjoille taas Karkkila postauksen merkeissä alkuviikosta.

Ihanaa perjantaita ja viikonloppua teille kaikille <3

Paremmin voiva minä!

 

* Tuotteet saatu

Kyllä se kuulkaa niin on, että kun mieli voi hyvin niin sitä jaksaa itseäänkin paremmin.

Välillähän sitä on ajatustensa kanssa aivan solmussa, mutta yleensä sen solmun saa avattua.

Minun solmujen avautuessa huomasin taas olevani oma iloinen ja no, vähän sarkastinen itseni :)

Oli ihanaa taas huomata, että en ollutkaan kadonnut kokonaan vaan tarvittiin vaan oikeat ihmiset löytämään minut.

Tästä uudesta "tulemisesta" olen ollut niin innoissani, että olen alkanut taas panostamaan ihonhoitoon, meikkailuihin ja muutenkin ottanut aikaa itselleni arjen kiireiden keskellä.

Miten voikin pienistä asioista tulla ihminen iloiseksi.

Nämä Mavalan lakat esimerkiksi toivat iloa kynsissä päälle viikon ajan, nyt olisikin taas uusien lakkailujen aika.

En laittanut mitään aluslakkaa edes, vaan sutaisin lakat suoraan kynsille, kaksi kerrosta niin tuli vähän peittävämpää.

Sekoittelin värejä niin, että jokainen kynsi oli vähän eri värinen.

Minä olen myös tunnettu siitä, että kun saan jotain päähäni, niin sen asian pitää tapahtua heti tai ainakin minuutin päästä :)

Mies aina välillä toppuuttelee, että odota nyt hetki ennen kuin teet...no en odota, kun vihaan odottamista.

Tästä odottamisesta tuli muuten mieleen miehen ja minun nuoruuden treffit, jolloin odotin kahvilassa miestä päälle puoli tuntia ja kun ei ukkoa kuulunut paikalle, lähdin etsimään häntä.

Oli ryökäle pelaamassa biljardia kavereiden kanssa eikä ollut yhtään katsellut kelloa siinä sivussa.

Luulisi siis, että tällä minun malttamattomuudella olisin jättänyt ukkelin sille tielleen, mutta kun hän niin kauniisti hemmotteli sitten minua koko illan ja tuijotteli ruskeilla nappisilmillään, niin annoin toisen mahdollisuuden.

Rachid taitaakin olla ainoa ihminen jonka odottaminen ei haittaa...outoa!

Tähän malttamattomuuteen sopii muuten nämä MAKETHEMAKE meikkivoidepuikot.

Ihan huippuja!

Vain pienet vetäisyt meikkivoidepuikkoa tummien silmien alle ja nenänpieliin ja siinä on minun meikkipohjani.

Arkimeikkikin syntyy aamuisin alle kymmenessä minuutissa.

Tulipas tästä nyt vähän hömppä höpötyspostaus, mutta jotenkin tämä nyt kuvaa minun hyvää fiilistä erinomaisesti!

Ihanaa keskiviikkoa teille kaikille <3

Kuulumisia, muistoja ja arvonnan voittaja

 

Olipas taas kivan rentouttava viikonloppu.

Perjantaina pääsin ajoissa töistä ja kaupan kautta pääsin kotiin nautiskelemaan vapaista.

Kun en muuta hommaa tv:n katselun lisäksi keksinyt, niin tein perheen miehille lohta ja tex-mex perunoita.

Ruoan valmistumista odotellessa väänsin vaahteranlehdistä ruusun :)

Sen verran pitää palata lapsuuteen tässä kuulumisien kertomisessa, että ylemmässä kuvassa on vanha kotitalomme.

Asuimme tuolla ylimmässä kerroksessa ja ikkunat olivat oikealla puolella.

Tästä kodista muutimme sitten Espoonlahteen ja Espoonlahdesta Latokaskeen.

Minähän asun nyt ihan tuon Latokasken kotimme vieressä, joten olen ikäänkuin tehnyt paluun juurilleni.

Erityistä tästä tekee sen, että olen nyt töissä tuon kuvassa näkyvän vanhan kotitalomme lähellä.

Lauantaina kävin työkavereiden kanssa elokuvissa.

Kävimme katsomassa elokuvan nimeltään Ensilumi.

Ensilumesta kerrotaan näin Finnkinon sivuilla:

Mehdipourin perhe on asunut jo muutaman vuoden vastaanottokeskuksessa suomalaisessa pikkukaupungissa. He uskovat tulevaisuuteen Suomessa ja elävät elämäänsä, kuten mikä tahansa perhe nauttien Suomen kesästä, yöttömistä öistä ja lettukesteistä paikallisten ystävien kanssa. Perhe saa tiedon, että heidän turvapaikkahakemuksensa on hylätty, mutta he katsovat tulevaisuuteen silti positiivisesti. He tekevät viimeisen mahdollisen valituksen päätöksestä ja jatkavat jokapäiväistä elämäänsä, vaikka tulevaisuus on epävarma. Perheen poika Ramin aloittaa ensimmäisen vuotensa yläkoulussa ja jokainen hetki on hänelle entistäkin kallisarvoisempi. Nuoruuden ja aikuisuuden kynnyksellä elävä Ramin opettelee löytämään oman äänensä ja paikkansa maailmassa parhaan ystävänsä Jigin kanssa. Samalla Raminin elämäniloa huokuvat isä ja äiti yrittävät rakentaa perheelleen onnellista ja turvallista elämää.

Elokuvan yhdessä pääroolissa nähdään Bahman-isänä Cannesin ja Berliinin elokuvajuhlilla parhaana näyttelijänä palkittu iranilainen tähti Shahab Hosseini, joka näytellyt pääroolia kahdessa Oscar-palkinnon voittaneessa elokuvassa (Nader ja Simin: ero ja Menneisyys). Muissa pääosia esittävät Shabnam Ghorbani Mahtab-äitinä ja Aran-Sina Keshvari on Ramin. Muissa rooleissa: Vilho Rönkkönen, Laura Birn, Kristiina Halkola, Eero Melasniemi ja Muhammed Cangore.

Elokuva oli kuvattu ja kerrottu kauniisti, mutta minulle itse tarina jäi jotenkin vajaaksi.

Itkettyä tuli kuitenkin elokuvan lopussa ja jäin miettimään kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat tulleet Suomeen turvaan omasta kotimaastaan.

Itse saa olla niin onnekas, että on syntynyt tänne turvalliseen maahan, jossa on hyvä elää.

Lopuksi arvonnan voittajaan!

Lakukorvakorujen arvonnan suoritin random.org arvontakoneen avulla ja voittajaksi selvisi:

viiviK

Kirppistely ja kaikki tuunailu jutut on kiinostavia :)

Olen sinuun yhteydessä vielä alkuviikosta!

Oikein ihanaa uutta viikkoa teille kaikille ja onnittelut Viiville voitosta <3

Tähti pilleistä

 

Näin niin helpon askarteluohjeen, että tätä oli pakko testata!

Ette kyllä arvaa missä tämän näin?

Hih, TikTokissa tietysti.

En vaan enää löydä videota, mutta tässä tämä ohje näin kuvina.

Tarvitaan 5 saman kokoista pillin palasta (paperipilli). 

Itse leikkasin aina yhden pillin puoliksi.

Lisäksi tarvitset jotain narua, johon palat pujoitetaan.

Kun kaikki palat on pujotettu narun läpi, solmitaan narun päät yhteen.

Minulla tuota narua oli reilusti, joten tein siitä ripustuslenkin samalla.

Taita pillit kuvan mukaisesti, tämän jälkeen nosta taitettua osaa ja vie se vastakkaisen pillin ali.

Tämän jälkeen vaan asettelet tähden sellaiseksi kun se mielestäsi näyttää hyvältä.

Tältä tähti näyttää valmiina.

Eikö vaan ollutkin helppo askartelu?

Arvaatkaa vaan haluanko nyt tehdä tällaisia tähtiä kultaisina, hopeisina ja puna-valkoisina?

Tähtiin hurahtanut bloggaaja toivottaa teille nyt tähtisadetta viikonloppuunne <3