keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Koristeita lahjaksi




Taas on vähän tullut askarreltua. 
Tällä kertaa tein askartelumassasta koristeita hoitolasten joulupusseihin ja pienen maiseman taloineen samaan syssyyn :)
Piparimuotit sopivat hyvin tätä hommaa varten.
Massa on siitä kivaa, että se kuivuu ihan huoneilmassa, eikä tarvitse uunia näitä varten lämmittää.


Valmiit osat maalasin akryylimaalilla ja päälle suihkin mattalakan.
Kylää pitää vielä hieman koristella "lumella" eli vanulla.


Lasten joulupusseihin laitetaan nalleja tai kissoja.
Vaikka muistaminen on vain pieni koriste, on sillä usein suuri merkitys lapselle.
Toisen huomioiminen on aina tärkeää ja erityisesti lasten huomioiminen.

Meidän ryhmiksen joulusisustus on valmis ja mielestäni meillä näyttää oikein ihanalta, kuusineen päivineen.
Otan teille vielä kuvaa tilasta ennen lomalle lähtöä.

Ihanaa keskiviikkoa teille kaikille <3


maanantai 9. joulukuuta 2019

12 asiaa



Olen puhunut usein siitä, että olen kuin avoin kirja.
Olen juuri sellainen täällä blogissani kuin olen myös livenä.
Moni on sanonut, että ei ole enää mitään uutta asiaa, jonka voisin itsestäni kertoa.
Tällaiset lausahdukset otan haasteena, koska uskon, että minussa on paljonkin vielä asioita, joista teillä ei välttämättä ole mitään tietoa.
Siksipä taas päätin napata mukaani tämän Kristiina K:n blogista lähteneen haasteen.
Katsotaan, että löytyykö minusta vielä jotain uutta teille, vai onko minun vain myönnettävä, että millään en teitä osaa enää yllättää :)


Asun
Espoossa, kivassa paritalossa.
Olen todella tykästynyt meidän kotiin ja jo vähän valmiiksi harmittaa, että täältä jossain vaiheessa pitää muuttaa pois (sitten kun poika muuttaa omaan kotiin).
Meidän kodissa on 3 makuuhuonetta, olohuone, keittiö, sauna ja vielä erillinen veski.
Olohuone ja keittiö on omia suosikkihuoneitani tässä kodissa ja niissä taidankin kyllä eniten viettää aikaani.

Innostun
Monistakin asioista, mutta olen aivan toivoton asioiden toteuttaja.
"Tätä pitää kokeilla" kuuluu vakiolauseisiini, mutta kuinka usein kokeilen...en kovin usein.
Ehkä kuitenkin innostun eniten sellaisista arjen jutuista.
Innostun kun saan olla joka päivä oman rakkaan ukkelin kanssa, saan tehdä asioita joista oikeasti tykkään.
Taidankin olla arjesta innostuja <3

Ihailen
Suunnattomasti omaa äitiäni.
Olenkin usein sanonut, että olen enemmän kuin onnekas, että juuri hänet olen äidikseni saanut.
Ei ole päivää, jolloin en juttelisi äitini kanssa.
Olenkin nauranut, että jos en kuule tai näe äitiä usein, alkaa napanuora kiristymään.
Olemme äitini ja siskoni kanssa sellainen kolmikko, että parempaa ei voisi olla.
Toista tuetaan aina, eikä kukaan meistä saa jäädä omien ongelmien kanssa yksin.
Äiti <3


Haluaisin
Tienata vähän enemmän, että ei tarvitsisi joka kuukausia elää ihan kädestä suuhun.
Olen kova tekemään töitä, mutta kun sekään ei tuo lisäansioita tällä alalla.
Olisikin ihanaa, että näistäkin töistä saisi palkkaa tehdyn työn mukaan.
Sitähän saattaisi silloin vaikka jäädä jotain säästöönkin.

Rentoudun
Tuunailemalla ja askartelemalla ja myös musiikkia kuuntelemalla.
Kerran kuussa käyn myös Karkkilassa, jossa vietän rentoa aikaa, oikein sanan varsinaisessa merkityksessä.
Oman ystävän kanssa vietetty aika on aina kultaakin kalliimpaa.

Luonnettani kuvaa
Tätä pitäisi ehkä kysyä joltain muulta kuin minulta.
Kertokaa te, jos tiedätte!
Itse sanoisin olevani päättäväinen, omista mielipiteistä kiinni pitävä.
Olen myös aika kiltti, en halua loukata ketään.
Mutta annahan jos minua kiusaa tai loukkaa, niin sitä en unohda koskaan.


Ilostun
Kun lähipiirissä kaikki asiat on hyvin.
Meidän perhettä on koeteltu vaikka ja miten, joten jo pieni onnistuminen ilostuttaa suuresti.
Niinhän se on, että vastoinkäymisten voittaminen opettaa arvostamaan elämää aivan erityisellä tavalla.

Jos voisin tehdä mitä vaan
Tähän pitäisi vastata, että lopettaisin sodat ja riistot, mutta näin ei taida koskaan käydä, ei ainakaan niin kauan kun meitä ihmisiä on täällä maan päällä.
Siksipä vastaankin itsekkäästi, että matkustaisin enemmän, auttaisin enemmän niitä, jotka apua tarvitsevat ja perustaisin oman yrityksen.


Haluan ympärilleni
Aitoja ihmisiä.
En pidä ihmisistä, jotka puhuvat yhtä ja tekevät toista.
Ikävintä on se, että puhutaan toisista suoraan esim. somessa pahaa  ja sitten kun siihen puututaan, niin alennetaan vielä sitäkin ihmistä.
En pidä myöskään sellaisesta, että huomiota saadaksesi kysyt neuvoja, mutta kun niitä saat, et kuitenkaan ole valmis tekemään mitään asioiden eteen.
Sellaisille ihmisille on nykyään ihan nimikin ASKHOLE!

Haaveilen
Pienestä omakotitalosta ja ulkomaan matkoista.
Meillä on mieheni kanssa haaveloma jo mietittynä.
Haluaisimme ihan kaksin loman lämpimään, sellaisen, jossa hotelli tai bungalow olisi lähellä rantaa ja sisään kuuluisi meren pauhu.


En luopuisi
Omasta perheestäni.
Olemme sitä mieltä mieheni kanssa, että meidän on kuulunut löytää toisemme.
Onhan se erikoista, että espoolainen tytteli on juuri oikeaan aikaan Helsingissä tavatakseen nuorukaisen, joka on tullut Marokosta asti tänne Suomeen.
Olemme myös onnekkaita, että meistä on tullut kahden ihanan lapsen vanhempia.
Se jos mikä on sitonut meidät vielä enemmän yhteen.
Olin jo todella nuoresta asti halunnut tulla äidiksi.
Yläasteen veiston tunnilla tein kaksi puista lelua tuleville lapsilleni.
Näillä leluilla on kumpikin lapseni leikkinyt <3

Ajankohtaista juuri nyt
On loman odottelu.
Kaksi viikkoa vielä töitä jäljellä ja sitten saankin lomailla muutaman viikon.
Kyllä tulee taas tarpeeseen.
Tämä syksy on ollut aivan hullu ja olen ollut todella väsynyt.
Töissä on ollut huolta ja enemmän kuin tarpeeksi väärinkäsityksiä hoidettavana.

Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti!
Millainen luonne minulla on?
Kerro millaisen kuvan olet minusta saanut?

Ihanaa uutta viikkoa juuri sinulle <3



perjantai 6. joulukuuta 2019

102-vuotias



Voi löytää riemun rikkaamman
ja runsahamman huvin,
myös murheen ruusut mustemmat,
ken haaveksii ja halaa,
mut rauhaa, sopusointua
ken etsii Suomen suvin,
sen miel’ on maansa sydämeen
ja sinne aina palaa;
kun uhkaa unten yö
tai taivaan myrskyt lyö,
sen vastaan ottaa, varjelee
siell’ ahkeruus ja työ.


Ja tuntureille tuskan ken
jos uhman urho aikoo,
tai huiput vallan, kunnian
jos hurjimusta kiintää,
ne loitompaa hän löytänee,
ne täältä kauas kaikoo,
tääll’ laaksot viljaa lainehtii
ja metsää vuoret siintää,
veet virtaa viihdykkäät,
puut lautuu lakkapäät,
ja vetten, vaarain vierillä
työn tyynen jäljet näät.
Äl’ usko, että tyhjästä
nuo niitut, pellot nousi,
nää suuret, kauniit kartanot,
nää pihlajaiset pihat!


Ei niitä miekka miettinyt,
ei vainon nuoli, jousi,
ei tehneet taiston tapparat
tai vihollisten vihat:
ne nousseet rauhan helmast’ on,
ne taika auran taistelon
loi kunnahille kukkimaan
kuin tähkät sovinnon.
Ja äänet pääskyn älyytkö,
mi puhuu viiripuusta,
tai kielet ruohon kasvavan,
mi kastehelmin päilyy?
Ne virttä samaa suurta soi,
mi kaikuu kansan suusta,
soi kaipausta kauneuden,
mi sydämissä säilyy,
mi nostaa povet poikien,
ja punat neitten poskien,
mi aikaan toiseen, armaampaan
viritti kantelen.


Jos Suomen sydän sulkeuu,
se huokaa huolta mykkää
tai mylvähtää kuin myrsky-yö,
kuin leimaus ja palo;
mut jos se kelle avautuu,
se ailahtaa ja sykkää,
se siltä sielun tenhoaa
kuin kesä-öinen salo,
miss’ sinipiiat karkeloi
ja metsän simapillit soi
ja ilma illan valkean
jäät järjen viedä voi.


Siks sydän vasten sydäntä!
Niin syvin valta vaatii.
Tuo tiedon kaiken summa on,
on elon laajin laki.
Sen lain jos epää ihmislaps’
ja itsekkäämmän laatii,
niin henki hällä jähmettyy
ja jäähtyy toiseltaki,
jää oudoks onni, rakkaus,
työn jalon kumma kutsumus,
ja ihmisyyden, isänmaan
myös korkein kukoistus.
Eino Leino


Hyvää itsenäisyyspäivää!


keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Kranssi lahjaksi




Viime viikolla pääsin juhlistamaan työkaverin valmistumista varhaiskasvatuksen ohjaajaksi.
Kun on näin hienosta saavutuksesta kyse, on pieni muistaminen ehdottomasti aiheellinen.
Tiina arvostaa minun tekemiä juttuja ja siksi olikin helppo päätyä  siihen, että teen itse muistamisen hänelle.
Päätin tehdä kranssin!
Pohjana styroksinen kranssipohja, narua, liimaa ja nuppineuloja.


Pyöritin narua kranssipohjan peitoksi.
Kiinnitin narun muutamista kohdista pohjaan nuppineuloilla.


Halusin vielä lisätä kranssiin muutaman puisen ruusun.


Ruusut kiinnitin Pattex liimalla.
Toinen puoli näytti vielä kaipaavan jotain piristystä.


Lisäsin värillisiä nuppineuloja lisää toiselle puolelle kranssia.
Mietin vielä, että kaipaako tämä nyt jotain lisää, mutta päätin, että less is more.
Pelkäsin, että jos lisäilen ja lisäilen vaan asioita niin voi mennä överiksi koko kranssi :)


Kranssi valmiina!
Pakkasin kranssin vielä sellofaaniin ja vein lahjaksi Tiinalle.
Onnea vielä kerran sinulle Tiina <3

Ihanaa keskiviikkoa teille kaikille!


maanantai 2. joulukuuta 2019

Tämän vuoden ensimmäiset piparit




Tämän vuoden ensimmäiset piparkakut on leivottu.
Kylläpä tuli hyvä mieli puuhastellessa ja koko koti tuoksui pipareilta, joten kaikkinensa ihan täydellistä hommaa.
Ensin esittelyssä on tämän vuoden kokeilu, eli piparilyhty.
Muuten ok, mutta pikeeria tuli aivan liikaa :)
Kivasti kuitenkin tuo valoa pimeisiin iltoihin.


Näistä sulavista lumiukoista tuli todella hauskat.
Kädet, silmät, napit ja suut on tehty lakusta.
Porkkananenät ihan oikeasta porkkanasta.
Lumiukon pää on piparipallo.
Pään voi tehdä myös vihreän kuulan puolikkaasta.
Valkoinen osa on pikeeria, jonka tein ohjeella:
1 kananmunan valkuainen
3dl tomusokeria
1 tl sitruunamehua


Tein vielä muutaman kukkapiparin.
Päällä pikeeria, kukat ja lehdet on tehty sokerimassasta.
Tuli aika kivoja näistäkin.

Lopusta taikinasta tein tavallisia pipareita, jotka katosivat jo parempiin suihin :)

Herkullista viikon alkua teille kaikille <3