keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi 100 vuotta



Suomi, tuo niin rakas kotimaa, täyttää tänään sata vuotta!
Ajattelin ensin kirjoittaa siitä millaisena itse näen nykysuomen, mutta päätin kuitenkin vaihtaa suunnitelmaa ja jakaa teille pari mummini kertomaa muistoa toisen maailmansodan ajalta.

Mummi eleli lapsuuttaan ja nuoruuttaa maaseudulla.
Mummin perhe ei ollut varakas, joten ruoasta oli sodan aikaan pulaa.
Mummi kertoikin, että he pyydystivät oravia, että saisivat edes vähän lihaakin ruokaan.
Aina kun kuului lentokoneen ääni, piti heittäytyä maahan makaamaan.
Mummi oli kerran piiloutunut jopa lehmän alle, koska ei ollut keksinyt muuta piiloa, koneen jyllätessä yläpuolella.


Mummille oli jäänyt elävästi mieleen eräs saksalainen nuori sotilas.
Tämä sotilas oli menettänyt molemmat kätensä (olkapäästä lähtien) sodassa.
Sotilas oli istunut junassa, sellaisessa vaunussa, johon normaalisti lastattiin eläimiä.
Mummi sanoi, että hänellä oli aivan upeat silmät, suuret ja vihreät, mutta niissä silmissä näkyi pohjaton suru.
Sodan ajasta mieleen oli jäänyt pelko, epäreiluus ja nälkä, mutta myös se, että toisia autettiin ja puhallettiin yhteiseen hiileen.


Minusta oli aina mahtavaa, kun mummi kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan.
Silloin kaikki oli niin erilaista kuin minun lapsuudessani.
Samaa voi tietenkin sano nyt.
Ei ole enää samanlaista kuin oman lapsuuteni aikaan.
Mutta hyvähän se on, että asiat muuttuu ja kehittyy.
Tällainen pieni hetki muistoille!

Aivan ihanaa itsenäisyyspäivää Suomi ja tietenkin myös teille kaikille <3



29 kommenttia:

  1. Olipa kiva muisteleva postaus. Minustakin oli ihanaa kuunnella Fammon muistoja sota-ajoilta ja hänen lapsuudesta muutenkin <3 Ne on arvokkaita muistoja, vaikka olosuhteet ei silloin parhaimmat ollutkaan. Mutta jollain tavalla sitä samaa henkeä kaipaisi välillä nykypäivänäkin. Rauhallista Itsenäisyyspäivää, Outi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen omia lapsuusmuistojani kertonut omille lapsilleni ja äitini ja isäni kertoivat minulle. Näin nämä tarinat jatkava kulkuaan, vaikka niiden kertojat eivät enää olisikaan läsnä.

      Poista
    2. Joo, niin minäkin aion tehdä, jos omia lapsia joskus siunaantuu <3 Näin tarinat jäävät varmasti eloon!

      Poista
  2. Tämä on taas sellainen päivä jolloin isovanhemmat elää muistoissa ja puheissa. Hyvää itsenäisyyspäivää Outi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, hyvin lohduttavaa jotenkin tämä muistelu!
      Hyvää itsenäisyyspäivää Sanna <3

      Poista
  3. Ihana että olet saanut kuunnella mummosi tarinoita. Vanhat ihmiset on viisaita. Hyvää itsenäisyyspäivää sinulle Outi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä aina pyysin mummia kertomaan muistojaan. Muistan miten mummi kerran sanoi, että taasko haluat kuulla saman tarinan? Tietenkin halusin <3

      Poista
  4. KIva kuulla mummisi muistoja - vaikka ei niin kivoja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei niin kivoja muistoja, mutta sellaista se silloin oli. Kunnioitus kaikille jotka tuota aikaa elivät.

      Poista
  5. Hyvää itsenäisyysäpäivää <3 Ihanaa, että mummosi muistot jäävät elämään sinuun ja sinä johdatat niitä muistoja eteenpäin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaan tyyliin on varmasti kaikki kansantarinat syntyneet. Minulle nämä ovat niitä ihania hetkiä mummin kanssa, mummille varmasti ne olivat jollain lailla terapeuttisiakin hetkiä. Muistot elää aina <3

      Poista
  6. Kiitos Outi mummisi koskettavien muistojen jakamisesta.
    Huvää itsenäisyyspäivää sinulle ja perheellesi ❤️
    Voimme ylpeästi olla suomalaisia!

    VastaaPoista
  7. Isovanhempien muistot ovat aina niin herkkiä muistella. Itsenäisyyspäivänä aina oma Ukkini on mielessä. Saa kiittää sotaveteraaneja siitä, että meillä on itsenäinen maa.

    VastaaPoista
  8. Kiitos Outi, että kerroit mummisi muistoja tuolta ajalta.
    Hyvää myöhästynyttä itsenäisyys päivää.

    VastaaPoista
  9. Kiitos mummisi muistojen jakamisesta! <3 Minun isovanhempani eivät juuri sota-ajoista puhuneet, joten muiden muistojen kuuleminen ja lukeminen on aina enemmän kuin mielenkiintoista. Mukavaa joulunodotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina sitä alkaa itsenäisyyspäivän aikaan muistella rakkaita isovanhempia.
      Mukavaa joulun odotusta sinulle Piia!

      Poista
  10. Hyvä on näitä tarinoita jakaa ja muistella, jotta muistot elää ja sodan kauhut. Vaikka olikin ahdistavaakin vaarini tarinoita kuunnella ja mumminikin, niin silti olen kiitollinen, että tiedän osan Suomen historiasta niin lähikuulemalta. <3 On suorastaan velvollisuus pitää tätä historian liekkiä yllä, jotta kukaan ei koskaan unohtaisi. <3

    Mummot ne vaan oli rautaa. <3

    Sydämellistä torstaita Outi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummot ja papat on rautaa. Voi sitä kaikkea, mitä he ovatkaan joutuneet kokemaan. Me saadaan kyllä olla onnekkaita, että saamme nyt elää vapaassa, itsenäisessä maassa.
      Mukavaa torstai-iltaa Tiia <3

      Poista
  11. Kaunis kiitos kirjoituksestasi. Ihana oli lukea mummosi muistoja.
    Olisinpa minäkin osanut äitini muistoja kysyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joillekin muistot ovat liian kivuliaita kertoa niitä ääneen.

      Poista
  12. Vastaukset
    1. Voi kiitos. Ylin kuva on juuri sitä Fazerin sinistä :)

      Poista
  13. Hieno postaus! Suurimmalla osalla oli sota-aikana oli pulaa. Ja kekseliäisyyttä tarvittiin, että saatiin jostakin palan painiketta. Elämä oli kovaa silloin, nälkä ja pelko olivat niin tuttuja ihmisille. Kiitos muistelutuokiosta Outi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa ja samalla surullista oli muistella näitä mummini kertomia muistoja ❤️

      Poista