maanantai 22. toukokuuta 2017

Kukkaruukku



Sain suurehkon ruukun ja aluslautasen työkaveriltani.
Meille kummallekaan ei ole annettu viherpeukaloa, joten hän oli tässä ruukussa olleet yrtit jo onnistunut saamaan hengiltä.
Hermostuksissaan oli sitten viemässä ruukkua kierrätykseen, mutta siinä vaiheessa minä nappasin ruukun itselleni.
Saviruukuissa on vain sitä jotain.


Halusin pikkuisen piirrellä ruukkuun, mutta ei liikaa.


Tähän hommaan valitsin akryylimaalit.


Minulla ei ollu mitään ideaa aluksi, mutta muutaman maalisutaisun jälkeen idea kukista syntyi.


Maalasin muutaman punaisen kukan ja myös aluslautasen reuna sai punaisen pinnan.
Maalin kuivattua ruiskutin pintaa puolikiiltävän lakkapinnan.


Oi miten ihana aurinkopäivä sattuikin sunnuntaiksi.
Täydellinen päivä laittaa ruukkuihin kesäkukat.
Tähän ruukkuun halusin pelargoniat ja tietenkin punaiset niin kuin ruukkuunkin maalaamani kukat.
Aika ihanalta näyttää mielestäni.


Takapihan muihin ruukkuihin valitsin myös yhdet pelargoniat ja punaisia petunioita.
Tänä kesänä takapihalla on siis punaisia kukkia.
Huomasin, että myös alppiruusuihini on taas tulossa kivasti kukkia, punaisia nekin.

Aurinkoista viikkoa teille ihanuuksille <3


lauantai 20. toukokuuta 2017

Outi ennen ja nyt



Niin hauska haaste on pyörinyt jo monessa blogissa, että siihen oli pakko tarttua.
Haaste on saanut alkunsa Mamma rimpuilee blogista.

Haasteeseen pitäisi koota profiilikuvia kymmenen viimeisen vuoden ajalta.
Itse olen liittynyt Facebookiin vuonna 2008, joten ihan ei kymmentä vuotta ole tänne laittaa.
Profiilikuvia oli kertynyt huikeat 97 kappaletta, joten karsin näitä todella paljon.
Katsotaanpas millaisia kuvia minulla on ollut!


Ensimmäinen kuva oli opiskelijakorttini kuva.
Kuva numero 2, tällaisia oli vain liian monta.
 Tässä kaikista siistein versio.
Olin siis löytänyt vanha vuosikirja sovelluksen facebookista, voi hyvää päivää.
Kolmas kuvani on valmistujaispäivältäni vuodelta 2008.


Vuonna 2009 hiustyyli vaihtui vaaleaan ja lyhyempään.
Voi hyvä tavaton näiden kuvien laatua.
Muistan miten piti ottaa kuvia kännykkä väärinpäin, kun ei ollut etukameraa.


Kesällä 2010 olin taas tummahiuksinen.
Kuvassa olen isukkini kanssa serkkuni häissä.
Isukki <3


Tätä kuvaa käytin useana erilaisena versiona, varustettu erilaisilla FUCK CANCER teksteillä.
Elettiin vuotta 2011 ja perheessämme sairastettiin syöpää.


Tämän kuvan otti tyttäreni vuonna 2012 ja tämä kuva on myös blogini ihan ensimmäisen jutun ainoana kuvana vuonna 2013.


Tekotaiteellinen kausi taisi olla vuonna 2013, koska ihmeellisiä silmäkuvia oli enemmänkin kuin tämä yksi.
Isäni kuoleman jälkeen alkoi muutenkin käsillä tekeminen ja päätin myös  perustaa blogini.


Tammikuussa 2014 päästiin mieheni kanssa lemmenlomalle.
Katsokaa nyt noita onnellisia naamoja.
Ihana reissu, paljon rakkautta ja ...ruokaa :D


Kesällä 2014 vaihtui taas hiusväri vaaleaan.
Näitä kun katson, niin ihmettelen, että mulla edes on hiuksia päässä.


Tämä oli pitkästä aikaa yksi kuva, jossa mielestäni näytin kivalta.
Vuosi 2015 ja toukokuu.
Ihanan ruskea olen jo kuvassa, toisin on nyt.
Eipä ole paljon päässyt päivettymään.


Loppuvuodesta 2015 innostuin huulipunista ja punakuvia tuli napsittua harva se päivä :)
Työpaikan työpöydän ääressä on ihan paras valaistus läpi vuoden, siinä on monet selfiet tullut napsittua.


Lokakuussa 2016 lisäsin profiilikuvaani roosanauhan.
Vuosittain olen osallistunut jollain tavalla Roosanauha kampanjaan.


Tammikuussa 2017 olen töissä napannut tämän kuvan.
Päässä omatekemä kukkaseppele.
Jotain (elämä) on ehkäpä tapahtunut ja tämä kuva on minulla edelleen profiilikuvanani.
Ehkäpä joku päivä saan napattua sellaisen selfien, jonka haluaisin uudeksi profiilikuvakseni.
Voiko olla mahdollista, että ihminen näyttää nyt nuoremmalta kuin pari vuotta sitten.
Kiitos siitä kuuluu kameratekniikalle, valaistuksen tärkeyden oppimiselle ja ryppyrasvoille!

Olipa muistoja herättävä postaus.
Nappaa mukaan tämä haaste ja tule kertomaan siitä sitten  tänne, näitä on aina kiva lueskella.

Oikein ihanaa lauantaita!


torstai 18. toukokuuta 2017

Kierrätysviiri


Himohamstaaja tässä terve!
Voitte varmaan jo arvata, että nyt on tulossa kierrätyspostaus.
Kerroinkin teille, että minulla on sellainen mielituunaus pää, jossa idea näkyy valmiina.
Aina kaikki ei suju kuin Strömsössä, mutta yrittänyttä ei laiteta, niin se vanha kansakin jo tiesi kertoa.

Tällä kertaa tuunauksen kohteeksi pääsivät kananmunakennojen osat


Liimaa ja sivellin sen levittämiseen, kennon tötteröt, kukkapuskan mukana tullutta paperia, narua ja jättineula sen pujottamiseen, sakset ja kuvasta puuttuva teippi, niillä lähdettiin uutta viiriä kokoamaan.


Kannattaa mallailla tötteröä paperin palaan, että saa oikean kokoisen palan leikattua.
Yksi yritys meni vikaan, mutta käytin senkin maalisiveltimen alusena :)


Pieni pala teippiä pitää paperin kivasti paikoillaan.
Suipomman pään paperin käänsin ja teippasin kiinni.


Tein apuviiltoja paperiin, näin sain sen käännettyä siististi tötterön sisäpuolelle.
Kiinnitin käänteet liimalla.


 Päällystetyt tötteröiset.
Kahdessa on kukan kuvat ja toisissa taas tekstit.


Olen pujottanut langat aina tötterön kumpaankin  reunaan ja kiinnittänyt ne solmuilla.


Tökkäsin pienet nuppineulat pystyyn tuohon ikkunanpokaan, niiden avulla sain viirin roikkumaan.
Viirin tötteröihin voi laittaa vaikka pienet kukkaset.
Suunnitelmissa on ostaa ruusuja ja laittaa kuivatut ruusut tötteröitä koristamaan.


Jaksoiko kukaan laskea tänne asti, että montako kertaa sanoin tötterö?

Eilen sain ilouutisia, josta kerron teille heti kun saan luvan!
Tämä bloggaaja on yhtä hymyä nyt.

Ihanaa torstaita ja vastaus kysymykseeni on 8 (jos osasin laskea oikein)!



tiistai 16. toukokuuta 2017

Texmex salaatti



Välillä toisen lämpimän ruoan voi hyvin korvata salaatilla.
Päätettiin tehdä oma versio texmex salaatista.
Työpäivän jälkeen tällainen salaatti on nopea ja helppo toteuttaa.

Jäävuorisalaattia
Kirsikkatomaatteja
Kurkkua
Puolikas avokado
Tortilla chipsejä
Naudan jauhelihaa
Salsa kastiketta

Jauhelihan maustoin paprikajauheella, chilijauheella, vähän suolaa (chipseissä on jo valmiiksi suolaa), valkosipulilla ja pippurisekoituksella.



Aika hyvältä näyttää vai mitä?
Herkullista ja masu tuli täyteen tästä annoksesta.

Millaisista salaateista sinä pidät?


sunnuntai 14. toukokuuta 2017

TOP 5 asiaa äitiydestä



Joka kerran on äidiksi syntynyt,
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten,
ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla.


Minulla on maailman paras esikuva äitiydestä, oma rakas äitini.
Tässäpä TOP 5 asiaa, jotka olen oppinut äidiltäni ja joita käytän myös omien lasteni kasvattamisen tukena.

1. Ole läsnä lapselle.
Ota aikaa ja kuuntele, mitä lapsesi haluaa sinulle kertoa.
Ei tarvitse aina olla menossa suuna päänä, yhdessä oleminen riittää.

2. Älä tuomitse.
Kaikki me tehdään virheitä ja niistä sitten opitaan.
Sano mielipiteesi, mutta anna lapselle myös mahdollisuus kokea asioita.

3. Älä elä elämääsi lapsesi kautta.
Anna lapsen tavoitella omia tähtiä!

4. Nauti äitiydestä.
Äitinä olo on parasta ja rankinta mitä olen koskaan päässyt kokemaan.
En kuitenkaan vaihtaisi päivääkään pois.
Jokainen päivä äitinä on lahja.

5. Rajoja ja rakkautta
Tähän lainaan tyttäreni kirjoitusta yläasteella.
"Äiti asettaa meille rajat, mitä voi tehdä ja mitä ei.
Välillä se tuntuu tosi ärsyttävältä, mutta niistä rajoista mä tiedän sen, että äiti oikeasti rakastaa mua ja haluaa vaan, että mä olen turvassa."

Löysin laulun, joka kuvaa hyvin tunnetta, jota tunnen äitiäni ja lapsiani kohtaan.
Tämä on siis teille.
Kiitos äiti kun teit niin hyvää työtä meidän kanssa, vaikka tekemistähän tässä vieläkin on.
Kiitos Mariam ja Mohammed, että saan olla teidän äiti.

Rakkautta teidän äitienpäivään <3









perjantai 12. toukokuuta 2017

Kiitos Kierrätyskeskus



Montakohan kertaa on täällä blogissakin ollut puhetta minun lempipaikastani, eli Kierrätyskeskuksesta?
Varmasti kymmeniä kertoja.
Minua lähin Kierrätyskeskus sijaitsee Espoon Suomenojalla.
Olen niin usein siellä käynyt, että tiedän tarkasti, mistä lähden mitäkin tavaraa etsimään.

Tämän löydön kuitenkin löysin ihan väärästä paikasta.
Varmasti joku oli meinannut sen ostaa, mutta tullut toisiin aatoksiin.
Minä nappasin tämän heti mukaani ja kurkatessa hintalappua päätös sai sinettinsä.
Hintaa hurjat 1€.


Kuten näkyy, pinta on kärsinyt, mutta itse laatikko on täysin ehjä ja mielestäni ihana!
Minä saan yleensä ideoita niin, että näen jonkin esineen ja näen sen heti valmiina.
Mielituunaus tapahtuu päässäni.


Pientä pintahiontaa ja valkoista kalustemaalia pintaan.
Kolme kerrosta maalasin, että sain pinnasta kauniin.
Minähän en osaa lopettaa ajoissa, joten mielestäni tämä vähän kaipasi jotain lisää.


Helppo ratkaisu!
Tulostin tekstit ja leikkasin ne irti paperista.
Decoupage lakalla kiinnitys lokerikkoon.


No nyt näyttää paremmalta (siis minun mielestäni).
Teksteistä käy selväksi myös, mihin tarkoitukseen tämä lokerikko on.
Usein juhlissa laitan kaikki tarjottavat samalle pöydällä.
Pöydän päässä on sitten lautaset, lasit, aterimet ja servetit pinoissa.
Nyt ei tarvita pinoja, vaan voin laittaa servetit ja aterimet siististi tähän lokerikkoon.


Voi että miten tykkään tästä.
Mitäs mieltä te olette tästä löydöstä ja sen uudistamisesta?

Ihanaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua!



keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Tajine



Tajine tai tagine (arab.  طاجين‎ /tˁaːdʒiːn/) on sekä pohjoisafrikkalaisen kannellisen savipadan, että padassa valmistetun ruoan nimitys.
 Perinteinen tajinepata on raskaasta savesta tehty kaksiosainen pata: laakea matalareunainen alusta ja iso kartiomainen kansi, joka asetetaan alustan päälle ruoan valmistumisajaksi.
 Savipata voi olla lasitettu tai lasittamaton. 
Kartion muoto edistää höyrystyneen veden palaamista alustalle, jonka voi sitten ruoan valmistuttua nostaa pöydälle tarjoiluastiana. 
Tajineja on monen kokoisia, mutta pienin on tarkoitettu kahdelle hengelle.

Meidän oma tajine on vähän erikoisempi.
Siinä ei ole kartiomaista kantta vaan vähän pyöreämpi.


Kannoimme tämän padan käsimatkatavarana Marokosta.
Anoppi oli tämän meille valinnut ja hankkinut yllätykseksi.
Tälle onkin ollut käyttöä kiitettävästi.


Pataan kannattaa laittaa pohjalle hyvää oliiviöljyä .
Ruoka palaa helposti pohjaan, mutta jos käyttää kikka kolmosta, ei näin pääse tapahtumaan.
Kikka kolmonen on se, että laittaa lieden levylle ennen pataa kolmeen kohtaan viisi senttiset.
Näin pata ei ole ihan suoraan kiinni lieden levyssä.


Rachidin lihapullatajine

600g naudan jauhelihaa
6 isoa perunaa
1 pss pakasteherneitä
1 tomaattipure
2 dl vettä
2-3 kananmunaa
3 valkosipulinkynttä

Mausteiksi (oman maun mukaan):
pippurisekoitus
paprikajauhe
suola
kumina

Laita tajinen pohjalle pari ruokalusikallista oliiviöljyä.
Lämmitä öljy valmiiksi.
Lisää öljyn sekaan puristetut valkosipulinkynnet.
Mausta jauheliha ja pyörittele siitä pieniä lihapullia.
Laita lihapullat pataan.
Ota jauhelihan pintaan pieni väri.
Lisää pataan perunat ja pakasteherneet.
Lisää veden sekaan tomaattipure.
Kaada tämä "kastike" pataan.
Lisää mausteita myös tässä vaiheessa kastikkeeseen.
Anna hautua, välillä sekoittaen, n.40 minuuttia miedolla lämmöllä.
Kun perunat tuntuvat pehmeiltä, lisää pataan vielä kananmunat.
Odota, että kananmunat hyytyvät.
Sitten vain nauttimaan hvyästä ruoasta!

Ihanaa keskiviikkoa <3





maanantai 8. toukokuuta 2017

Ruusuista




Rakastan peltirasioita, niihin on niin helppo säilöä pieniä tavaroita (ja niitähän tässä kämpässä riittää).
Ikeassa myydään pipareita valmiiksi kauniissa peltirasioissa, mutta kansi ei ole kauhean kaunis.
Tästä rasiasta olen hyvin ylpeä, koska "pelastin" sen roskistuomiolta.



Ajattelin retroilla oikein kunnolla tämän kannen kanssa.
Tietenkään ei löytynyt kudetta tai lankaa oranssina eikä myöskään punaisena, joten nyt sitten tehdään värihirviö.
Vihertävää ja vaaleanpunaista valikoin tähän hommaan.
Minähän en osaa kunnolla virkata mitään, joten tein vain aloitus ympyrän ja sitten ketjusilmukoilla terälehtiä.
Keskimmäisessä kukassa on jopa muutama pylväs :)



Lehtien virkaa toimittaa tuplasolmitut kuteen jämät tuolla kukkien väleissä.
Tulipahan persoonallisen näköinen rasian kansi.
Ehkä lisään vielä helmiä kukkasten keskelle...ehkä!

Mukavaa viikonalkua ihanat <3


lauantai 6. toukokuuta 2017

Äitienpäivälahjat



Ensi viikonloppuna sitä taas vietetään, äitienpäivää.

Äitienpäivää vietettiin Suomessa ensimmäisen kerran 1918, 7.heinäkuuta, kylläkin vain Alavieskassa. Äitienpäivän toi Suomeen aikoinaan kansakoulunopettajana ja kansanedustajana toiminut Vilho Reima. 
Seuraavana vuonna päivää vietettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina jo useammalla paikkakunnalla, mutta 1927 äitienpäiväksi vakiintui nykyinen ajankohta. 
Äitienpäivä vahvistettiin viralliseksi liputuspäiväksi 1947.

Me olemme lasten kanssa töissä tehneet kortit äideille ja tällä viikolla valmisteltiin lahjoja.
Teimme lelutilausta ryhmikseen ja selailin Tevellan kuvastoa, siitä se ajatus sitten lähti.
Yksilölliset ja tosi hienot lahjat rakkaille äideille!
(näytän nyt oman tekeleeni teille)


Lahjaksi lautanen.
Lapsi taiteilee itse lautaseen mitä haluaa.
Kaikki omien taitojensa mukaan.


Tällaiset posliinitussit ovat todella hyvät, kun annetaan pienenkin lapsen taiteilla itse.
Maalilla koristelu olisi ollut varsin sottaista hommaa, mutta näillä tusseilla taiteilu oli siistiä touhua.
Koristeltu lautanen saa ensin kuivua huoneilmassa n.4 tuntia.
Sen jälkeen uuni lämmitetään 160 asteeseen, laitetaan lautaset uuniin 30 minuutiksi, jonka jälkeen suljetaan uuni, mutta annetaan lautasten jäähtyä uunissa.
Ei mitään pikaista puuhaa, mutta lopputulos on kaiken tämän väärti.


Tällainen tuli minun lautasestani.
Lasten lautasista tuli paljon hienompia.
Niissä oli paljon värejä, äideistä kuvia ja kukkasia.
Varmasti äidit tulevat olemaan yllättyneitä ja onnellisia näistä upeista lahjoista.

Ihanaa viikonloppua <3