torstai 17. elokuuta 2017

Onnea




Äitini miesystävä on keikkunut mukana meidän perheen menoissa jo vuodesta 1997.
Olenkin todennut, että on helpompaa kutsua häntä isäpuoleksi, kun alkaa selittelemään jotain pidemmän kaavan mukaan.
Omille lapsilleni hän on ollut läsnä ihan syntymästä lähtien.
Lapsilla ei ole enää ukkeja elossa, joten hän toimii varaukkina.
Isäpuolen tehtäviä keksin hänelle myös usein.
Yksi niistä on minun vieminen autolla kaupoille kerran viikossa :D

Tänään hänellä on syntymäpäivät.
Ajattelin muistaa häntä pienellä itsetehdyllä lahjalla.
Tähän tarkoitukseen käytin vohvelikangasta.
Kankaan olen saanut ystävältäni, joka tietää minun keräilevän tuunaus-, askartelu- ja ompelumateriaaleja.


Leikkasin kankaasta kasvopyyhkeen kokoisen palan.


Pyyhkeen reunat ompelin saumurilla.


Yläkulmaan tein letittämällä ripustuslenkin.
Jätin tarkoituksella langat tupsuksi, koristamaan pyyhettä.


Kirjailu ei ole minun juttuni, mutta kyllähän tuosta nimestä kuitenkin selvän saa :)


Pyyhkeestä tuli mielestäni miehekäs ja simppeli.
Mustat reunat ja kirjailu näyttävät kivoilta valkoista kangasta vasten.

Meidän suvussa huumori lentää, joten tässäpä Sepi sinulle muutama pohdinta syntymäpäiväsi kunniaksi.
Halaus ja onnittelut, olet tärkeä meille!

Sitä kumartuu sitomaan kengännauhojaan ja pohtii,
mitä muuta voisi tehdä, 
kun nyt kerran on jo valmiiksi kumartuneena alas!

----------------------------------------

Jos et ole nuori, olet vanha.
Voit vain valita sen, oletko
aikuisnuori, nuorekas vanhus,
hyvin säilynyt varhaisaikuinen tai 
kypsään ikään ehtinyt mies!












tiistai 15. elokuuta 2017

Pikkuinen kori



Himohamstraaja tässä taas terve!
Minulla on pahana tapana kerätä leipälaatikon päälle kaikkea pientä sälää.
Sälää ei voi laittaa laatikkoon tai kaappiin, koska silloin voisin unohtaa, että siitä piti tehdä jotain.
Kauniisti lupasin miehelleni, että teen jotain tilpehööreille laatikon päällä.
Hän vähän turhautui kun vanhat, vyöstä talteen otetut kirjaimet, tippuivat viidennenkymmenenen kerran leipien päälle.

Onneksi idea iski päin näköä (sanan varsinaisessa merkityksessä), kun kävin Kontti kirpparilla.
Nämä juuttinarukiemurat oikeasti tippuivat hyllystä naamalle.
Siitä se idea sitten lähti!


Tämän idean toteuttamiseen tarvitsin siis juuttinarua, ilmapallon ja paljon askarteluliimaa.


Tavallisia ilmapalloja käy tähän hommaan oikein hyvin.


Tämä on sottaista puuhaa, suosittelen kertakäyttöhanskojen käyttöä.
Narua kannattaa pyörittää liimassa ja vielä lisätä liimaa vähän ilmapallon päällekin.
Sitten vaan kieritellään.


Minulle riitti tällainen pienen lautasen kokoinen kori.
Sitten vain odotetaan liiman kuivumista.
Annoin kuivua seuraavaan aamuun.


Kun liima on kuivunut, puhkaistaan ilmapallo ja korin reunat ovat jo valmiit.
Koko pohjan voi tehdä narusta, mutta itse halusin koriin puisen pohjan.


Kierrätyskeskuksesta ostetuista puukiekoista oli vielä yksi ehjä kappale jäljellä.
Minun onneni oli, että se oli juuri oikean kokoinen tuohon pohjan reikään.
Kiekon kiinnitin Pattex 100% liimalla.


Pikkuinen kori on valmis.
Eipä ole sälä tippunut leiville enää.
Mieskin tykkäsi tästä ja voisin kuulemma tehdä näitä enemmänkin.
Voitteko kuvitella, että hän vihjasi minulla olevan liikaa tuunattavaa...Eihän tuota nyt kukaan usko :D

Ihanaa tiistaita teille kaikille <3


sunnuntai 13. elokuuta 2017

Mitä meille kuuluu?





Torstaina oli iso päivä meidän koululaisille.
Liput liehuivat lipputangoissa koulujen alkamisen kunniaksi.
Tyttärellä alkoi abivuosi, hurjan jännittävää aikaa hänelle ja meille vanhemmillekin.
Ollaan niin ylpeitä hänestä.
Meidän perheen ensimmäinen lukiolainen.
Tsemppiä muru opiskeluihin!

Poika pääsi aloittamaan 8-luokan uudessa koulussa.
Uuden paikan saaminen vaati työtä meiltä vanhemmilta, mutta lopputulos on juuri se mitä halusimme.
Uudessa koulussa panostetaan kansainvälisyyteen ja mediakasvatukseen.
Oppilaita on monesta eri kulttuurista.
Me niin tykätään, ollaanhan itsekin monikulttuurinen perhe.
Tsemppiä myös sinun kouluvuoteesi kultaseni!


Töissä ikkunassa olleet Angry Birdsit olivat kärsineet kesäsiivouksesta, joten päätin pestä ne kokonaan pois.
Lasten mielipiteitä kuunneltiin jälleen kerran ja Ryhmä Hau:n Vainu valittiin uudeksi ikkunan kuvaksi.
Minä ääneen mietin, että en kyllä osaa piirtää eläimiä hyvin.
Kun aloin Vainua värittämään, pieni poika katseli touhua selkäni takana ja tokaisi, Outi, sähän osaat tosi hyvin.
Lapset <3


Synttäreitä vietetään töissä nyt lähes viikottain.
Korttien tehtailun olen myös aloittanut.
Niisku Neiti tulee ilahduttamaan pientä prinsessaa ensi viikolla.


Mies on onnellinen kun syksyn jalkapallopelit ovat taas alkaneet.
Pelejä katsellaan ahkerasti tv:stä sekä kannustetaan omaa poikaa kentän laidalla.
Football dad for life <3

Minä olen tehnyt myös vähän tyylistäni poikkeavia alelöytöjä.
Lindexin alesta löysin tämän ihanan jakun.
Tämä on niin ihana päällä, pehmoista collagea sisäpuolelta.
Hopeinen maximekko on erilainen kuin muut mekkoni.
Tätä tulen varmasti pitämään lähinnä kotimekkona, koska siitä kyllä näkyy joka ikinen muhkura läpi.
Toinen vaihtoehto on hankkia jokin kevyt kimono tähän päälle.


Tälläisia kuulumisia Krimoun perheeltä.

Mitä sinulle kuuluu?


perjantai 11. elokuuta 2017

Tissikukka



Pahoittelen ronskia otsikkoa, mutta jotenkin se kuvaa hyvin tätä ei niin perinteistä rintakorua.
Innostuin vetoketjukukkasista kesäloman aikana.
Kelit oli niin ankeat, että teki mieli tehdä kukkasia ihan mistä vaan.
Jutun voi käydä kurkkimassa TÄÄLTÄ.


Niinpä päätin tehdä vetoketjusta myös rintakorun.
Tämä vetoketju oli todella pitkä, mutta siitä oli jäljellä vain toinen puoli.
Onneksi pituudesta sai tehtyä sekä terälehdet, että keskustan.


Terälehdet saa pysymään asennossa, ompelemalla tuosta keskeltä ristiin rastiin.
Arvatkaa monta kertaa pistin itseäni sormeen?
Kaksi kertaa...vaan!


Keskustaa kannattaa ommella sitä mukaan kun sitä kierittää.
Näin rulla pysyy kasassa.
Lopuksi nämä kaksi osaa kiinnitetään toisiinsa ompelemalla tai liimalla.
Tällä kertaa ompelin.


Tältä näyttää tämän kertainen kukka.
Halusin jättää tuon loppu vetoketjun tuohon näkyville, ikään kuin kukan varreksi.


Lukossa on kierrettävä varmistin.
Tämänkin voi ommella tai liimata paikoilleen.
Minä päätin liimata.


Pattex 100% liimalla hoitui tämäkin liimaus.


Kivasti sopii tämänkin jakun koristeeksi vetoketjukukkanen.
Huomatkaa, että bloggaajan ikänäkö vaivaa, ei näe enää iltapäivästä lukea ilman laseja :)

Aurinkoista perjantaita ihanuudet <3


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Rakkausvoikkarit



Viikonloppuna saatiin hetki hempeillä miehen kanssa kaksin.
Aamupalaksi päätin tehdä meille rakkausvoikkarit.
Keksin voikkareille siirappisen nimen, kun mies ihmetteli mitä oikein puuhastelen keittiössä.
Voileipien tekoon on sydänmuotin lisäksi käytetty myös paljon rakkautta <3


Tällaisista pikkusydämistä saisi kivoja pieniä naposteltavia, tekemällä vaikka herkullisen kalkkunatahnan tähän päälle.


Paistinpannun lämmitin kuumaksi ja lisäsin hieman voita pannulla.
Voin sulattua lisäsin leivät ja jaoin yhden kananmunan kahteen leipään.
Paistoin pannulla myös nuo pienet sydämet.
En käyttänyt voin lisäksi enää suolaa ollenkaan.


Rakkausleivästä puuttuu vielä viimeinen silaus.


Sydän vielä paikoilleen, kuppiin kuumaa cappucinoa ja oma kulta viekkuun herkuttelemaan.
Ihan täydellinen viikonlopun aamu  <3
Oman rakkaan hemmottelu onkin välillä tärkeää, eikä se vaadi tämän ihmeellisempiä juttuja.

Rakkautta päiväänne <3


maanantai 7. elokuuta 2017

Nappipyörä



Rakastan pyöräilyä.
Kuljen työmatkat ja kauppareissut aina pyörällä.
Parina vuonna olen pystynyt pyöräilemään joululomaan asti, saa nähdä miten tänä vuonna käy.

Minulla on olohuoneen sivupöydällä kaksi pientä mökkiä, tai no se toinen on oikeastaan linnunpönttö.
Olen sen joskus blogin alkuaikoina maalannut valkoiseksi ja koristellut.
Mökkien eteen halusin nyt oman lempparini eli polkupyörän.

Pyörä syntyi rautalangasta ja kierrätysnapeista.
Kontti kirpparilta voi ostaa nappeja kilohintaan, mutta tällä kertaa ostin vain nämä kaksi nappia.


Ihastuin kovasti tuohon isoon nappiin.
Tässä ei nyt ole mitään oikeaa ohjetta. 
Taittelin vaan rautalankaa niin, että sain pyörät pysymään paikallaan, ohjaustangon ja satulan


Tämä näyttää malliltaan 1880-luvun polkupyörältä.
Aiemmissa malleissahan oli tuo eturengas aina suurempi kuin takarengas.


Pyöräilijä taitaa nyt olla kotona.
Miten voikin näin pieni askartelu tuoda hupia näin paljon.
Taidan vielä väännellä toisen, sellaisen missä se eturengas on isompi :)

Urheilullista viikonalkua teille kaikille!


lauantai 5. elokuuta 2017

Solmiot solmussa



Olen vihdoinkin oppinut, miten solmio solmitaan.
Opin tämän taidon Youtubesta, kun näin videon, jossa teinipoika opettelee tätä taitoa tanssiaisia varten.
Minun mieheni ei viihdy solmio kaulassa, se kun kuristaa häntä niin vietävästi.
Meidän koko perhe on tällaisia, että kaikki liian ylös kaulalle nousevat vaatteet kuristaa, ahistaa ja paniikki iskee.

Menin pitkästä aikaa käymään Espoon Kontissa.
Siellä oltiinkin tehty kivoja muutoksia sisustuksessa, suurin muutos näkyi vaatepuolella.
Muutaman jutun nappasin taas mukaan askartelupuolelta ja tulipa tuota ostettua myös kolme solmiota.
Solmioista tein jotain ihan muuta kuin mihin ne on tarkoitettu.


Kivoja solmioita löysinkin, eikä hintakaan päätä pakottanut.
Kolme solmiota eurolla.


Joko tästä arvaatte mitä aion solmioista tehdä?


Solmiot ovat valmiiksi auki kummastakin päästä kangasta.
Ompelin saumurilla umpeen solmion kapeamman pään.
Pujotin kaksinkertaisen  (valmiiksi mitatun) rautalangan solmion sisään.
Leikkasin ylimääräisen osan solmiota pois ja taas suraus saumurilla.


Kyllä vain, tein itselleni lisää pantoja.
Innostuin niin tekemästäni raitapannasta, että tällä mallilla piti tehdä uusia pantoja lisää.


Tästä mustasta pannasta tuli aika juhlava.


Tämän pannan kuvio on ehdoton suosikkini.


Tähän vaaleimpaan pantaan tein isoimman rusetin.
Edullista, hauskaa ja nopeaa puuhaa, taas kerran!

Mitä mieltä tällaisista pannoista?
Mikä näistä kolmesta on sinun suosikkisi?
Oletko sinä käyttänyt solmioita muuhunkin kun niiden oikeaan tarkoitukseen?

Ihanaa viikonloppua teille kaikille <3



torstai 3. elokuuta 2017

Tapahtui viimeksi Karkkilassa



Jos en asuisi Espoossa, jos meillä olisi 2 autoa ja ystäväperheen viereinen talo olisi myynnissä, muuttaisin varmasti Karkkilaan.
Viihdyn siellä ihan hurjan hyvin.
Paikassa on kotoinen tunnelma, niin kuin myös täällä Espoossa.

Olemme vitsailleet ystäväni kanssa, että jos viereinen talo vapautuisi, voisi meidän perhe muuttaa siihen.
Sitten elettäisiin kuin kommuunissa.
Lapset ramppaisivat kämpästä kämppään, me ystävän kanssa voitaisiin istua iltaa useamman kerran viikossa ja meidän miehetkin tulevat toimeen keskenään, joten kyllä heillekin yhteistä tekemistä keksittäisiin.
Olisi aikamoisen ihanaa hulinaa.
Meidän ystävyys on kestänyt jo 33 vuotta, joka on minusta aika hieno juttu.
Lapsia meillä on yhteensä 7 ja miehiä 2 :D


Kurvit suoriksi ja perillä ollaan Karkkilassa.
Ihanaa on myös se, että meidän lapsetkin ovat hyviä ystäviä keskenään.
Meidän tyttäret näkevät toisiaan ilman meitä äitejäkin.
Ihanaa kun ystävyysperinne jatkuu omien lasten kautta myös.


Viikonloppu vierailuihin kuuluu isona osana myös hyvä ruoka.
Tällä kertaa grillattiin broilerin rintafileitä ja niiden kanssa ystävä tekaisi kanttarellikastikkeen.
Lisukkeeksi keitettiin uusia perunoita ja minä tein aurinkoisen salaatin.


Hyvä ruoka, parempi mieli, vai miten se nyt meni?


Jälkkäriksi valmistui ihana mansikkakakku.
Tuoreet mansikat ovat niin hyviä.
Sulateltiin ruokaa ja käveltiin samalla hakemaan saunalimppareita lähikaupasta.


Kävellessä tuli vastaan pienehkö puistoalue ja siellä tällainen muistokivi.
Muistokivessä oli Lions clubin antama leijonalaatta vuodelta 1989.


Leijonalaatan vieressä koreili Suomi 75 vuotta laatta.
Eteen oltiin istutettu kauniita kukkasia.
Hauskaa, että olen useamman kerran tuosta puiston ohi kävellyt, mutta koskaan en ole siitä läpi kulkenut.
Kannatti kulkea, kun näin kivat muistot sieltä kivestä löysin.

Laitettiin mutanaamiot naamaan, saunottiin, katseltiin leffoja, syötiin hyvää ruokaa, naurettiin lapsille ja toisillemme.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja omaa miestäkin tuli jo ikävä, joten kotiin piti sitten palata.
Tällaiset viikonloput antavat niin paljon voimia.
Kiitos rakkaat taas kerran <3


Kun maisemat on tällaiset myös kotimatkalla, niin matka sujuu nopeammin kuin edes ehdit sanoa KOTI ESPOOSSA!