keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Ei tullut mieleen!



Taru (Ilopilleri bloggaaja) keksi eräänä iltana vähän erilaisen haasteen meille bloggaajille.
Säännöt menee näin Tarun sanoja käyttääkseni:
Meillä kaikilla on ollut elämässä tilanteita, jotka tulevat kaikken todennäköisyyksien mukaan menemään pieleen. 
Sellaisia, joista muut sanovat heti, että ” etkö sä muka tajunnut etukäteen”
Mulla on aina tapana sanoa, että ei tullut mieleen, ja se on ihan totta, ei vaan tullut mieleen
Karkeana esimerkkeinä voisi pitää tällaisia: Tapetoida homeinen seinä piiloon. 
Vuorikiipeillä ilman varustetta. 
Ottaa selfie keskellä autotietä ruuhka-aikaan. 
Haasta siis kaksi bloggaajaa kertomaan omasta fail-tilanteestaan ja merkkaa Ilopilleri blogin Taru haasteen alullepanijaksi.

Minun tarinani:

Olin viikkoa aikaisemmin tavannut mieheni ensimmäistä kertaa.
Siinä elettiin siis sitä alun ihastuksen huumaa.
Olimme olleet kahvilla, pelaamassa biljardia ja no, vähän pussailemassa.

Olin aivan onneni kukkuloilla.
Ajattelin, että nyt olisi kiva, seuraavia treffejä varten, käydä ostamassa vaikka uusi paita.
Äiti oli antanut minulle rahaa mukaan, kun olin paitahaaveistani hänelle kertonut.
Minä tyttö se marssin Forumiin shoppailemaan.



Sovittelin ties kuinka montaa erilaista paitaa.
Mietin mistä itse eniten tykkään, tykkäisikö Rachid minun paidastani ja olisiko sille käyttöä muutenkin kuin yksillä treffeillä.
Mielestäni valitsemani paita oli ihana ja päätin siis ostaa sen.
Se oli valkoinen röyhelöpaita ja mielestäni näytin siinä ihan aikuiselta.
Ikäähän minulla oli tuolloin 16 vuotta.


Paita oli tämän tyylinen, mutta peittävämpää kangasta.
Tämän halusin yhdistää tietenkin Levis 501 farkkujen kanssa ja jalkaan ruskeat purkkarit (purjehduskengät).
Mietin, että tulen näyttämään niin trendikkäältä.

Ostoskassi heiluen lähdin kulkemaan Forumista bussipysäkille ja TÖMPS!
Törmäsin aivan täysillä Forumin lasioviin.
Sattui ihan mielettömästi ja mielessäni olin vain onnellinen, etten lentänyt persiilleni.
Puoli-itkua vääntäen pääsin Espoon bussiin ja kotona jo homma vähän nauratti.
Äiti sanoi, että kannattaa olla haaveilematta kun kulkee yleisillä paikoilla :)

Sivuhuomautuksena vielä, että Rachid tykkäsi paidasta ja se alun huuma ei ole vieläkään sammunut.

Sellainen oli minun "ei tullut mieleen" tai " ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä" tarinani!
Mukaan hauskaan haasteeseen pyytäisin:

Pinkit korkokengät Maijun 
ja
Marjon matkassa Marjon

Kertokaas te mikä ei mennyt ihan putkeen!

Tarun tarinan pääset lukemaan TÄSTÄ!

Ihanaa keskiviikkoa!



30 kommenttia:

  1. Hih, olipa ihana kertomus. Ei sentään tullut kuhmua :) On niin mahtava myös lukea, kuinka rakkaus roihuaa edelleen :) Pitäkää siitä kiinni. Joka päivä on mahdollisuus rakastaa toista enemmän kuin eilen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta. Minulle on usein sanottu, että et sä voi olla enää niin rakadtunut kuin suhteen alussa, mutta kyllä mä oon, ellen enemmänkin.
      Aurinkoista keskiviikkoa!

      Poista
  2. Voihan mahoton, pää pilvissä selvästi. Täällä ei ole vielä leikannut tämä ei tullut mieleen, joku yö varmaan se idea jostain plömpsähtää. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli varastossa kaikkia k-18 juttuja, mutta niitä en tänne kyllä kehtaa kertoa. Tämä oli sellainen tarina, että kestää päivänvalonkin :D

      Poista
  3. Pitää yrittää ehtiä ottaa vastaan haasteeseen. Mä oo. Muuten kanssa nuorena kävellyt pari kertaa päin lasiovia 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luojalle kiitos, ei meille kummallekaan ole käynyt pahemmin.
      Mä jo niin odotan mitä sä tulet kertomaan.

      Poista
  4. Sinä rakastunut! Pää pilvissä kuljit. Hyvä, ettet kolhinut itseäsi. Ja ihanaa lukea, että rakkaus on kestänyt. Se on ollut sitä oikeaa rakkautta!
    Rakkautta myös tulevaisuudelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula <3 Täällä ollaan tääs tänään onnessaan heiluttu, ilman törmäyksiä tosin :D

      Poista
  5. Eikös olekin ihana tunne löytää se oikea, joka vuosien jälkeenkin saa perhoset vatsanpohjassa liihottamaan ja jonka kanssa ei tarvitse riidellä turhasta tai pahoittaa mieltään mistään. On se vaan ihanaa kun saa rakastaa ja olla rakastettu. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurin näin Viltsu! Se on minun mielestäni elämän tarkoitus.

      Poista
  6. Hiukan naurahdin, mutta heti tuli mieleen et onneksi sulle ei sattunut mitään..minä turkissa kävelin lasiovea päin joka meni parvekkeelle niin se hajosi. Eli ekana iltana sain tavata hotellin lääkärin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai herran jumala, ihan kamalaa. Nuo Forumin ovet taitaa olla jotain paksumpaa lasia kuin tuo Turkissa ollut parvekelasi.

      Poista
  7. Voi ei! <3 Onneksi ei käynyt pahemmin!
    Hauska haaste!
    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marita! Onneksi nyt rakkauspäissäni olen oppinut myös katsomaan eteeni :D

      Poista
  8. Hihii, niin siinä saattaa haaveillessa käydä itse kullekin :)

    VastaaPoista
  9. Ihana! Näitä ei tullut mieleen-tarinoita piisaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten sun pitää tehdä tämä haaste ehdottomasti.

      Poista
  10. Hei, tuo tapaus oli kuin omasta arjestani; siihen ei siis aina tarvita rakastumista ja pussailuja, kun kaikki ei vain mene niin kuin Strömsössä ;).

    Nykyään kaikkein eniten mokat naurattavat ihan itseä. Ulkopuolisilla mahtaa olla välillä ihmettelemistä, kun tikahdun yksin nauruun ;)..

    VastaaPoista
  11. Sun miehesi asui siis jo Suomessa kun tapasitte?
    Onko hän kuinka kauan asunut Suomessa?
    Toi tarina oli tosi hyvä,voi kuvitella kuinka on hävettänyt=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mies on tullut Suomeen vuonna 1991. Moni luulee, että mä olen kokenut lomaromanssin, mutta ei. Forumin kahvilassa tavattiin ensimmäisen kerran.

      Poista
  12. Teidän rakkaustarinanne on kyllä niin liikuttavan ihana & hienoa nähdä miten rakkaus on voimissaan vielä vuosienkin jälkeen <3
    Upeata viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tuo aika hauska tarina miten tavattiin <3

      Poista
  13. Olen myös opettajana kyllästynyt Wilmaan. Asioista voi viestiä monella tavalla, totta. Valitettava tosiasia on myös se, että on olemassa myös vanhempia, jotka eivät kestä lukea minkäänlaisia merkintöjä Wilmassa, vaikka kuinka rakentavasti yrittäisit niitä kirjoittaa. Tullaan linjoja pitkin juristilla uhkaillen.
    Väittäisin, että suurin osa meistä opettajista osaa käyttää Wilmaa rakentavaan viestimisen. Ja väittäisin, että suurimmalla osalla meistä opettajista on muutakin elämää kuin notkua Wilmassa kirjoittelemassa turhia viestejä omaa ilkeyttään.
    Onneksi tosiaan pian on kesä. Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on myös meissä vanhemmissa kamalia ihmisiä, jotka eivät osaa ottaa mitään palautetta vastaan, niitä näkyy ikävä kyllä jo päivähoidon puolella. Meillä vanhemmillakin on muuta tekemistä työpäivien jälkeen kuin tehdä koulutehtäviä lasten kanssa ja opettaa jo "kerran opetetut" asiat uudelleen. Wilma tuntuu olevan sellainen, josta olisi hyvä pitää koulutuksia teille opettajille ja avata sen käyttöä myös meille vanhemmille. Näitä kommentteja lukiessani, huomaan oppineeni jo paljon uutta koko wilmasta.
      Onneksi tosiaan tulee tuo loma kohta, tarpeeseen tulee itse kullekin!

      Poista
  14. Voi sinua Outi ja tuota lasiovea <3 onneksi ei käynyt pahemmin! Ja pääasia on se, että paita oli nappivalinta ja olette edelleen onnellisesti yhdessä.
    Kiitos haasteesta....täytyy oikein ajatuksella miettiä kun minulla näitä juttuja olisi vaikka kuinka monta :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskan haasteen Taru tosiaan keksi!
      Kiva nähdä mitä sinä keksit tähän!

      Poista