maanantai 30. toukokuuta 2016

It´s my style, lifestyle



Ihan ensimmäiseksi haluaisin kiittää kaikkia teitä, jotka luitte edellisen postaukseni.
Kiitos kaikille kommenteistanne, vertaistuki tuli tarpeeseen.
Oli myös mukavaa saada opettajien näkökulmaa viestien muodossa.
Kiitos myös niille ihmisille, jotka yksityisviesteillä halusivat kertoa oman tarinansa minulle.
Tunnen olevani hyvin etuoikeutettu, kiitos luottamuksestanne.
Aihe oli kovin raskas ja siksi tämä postaus onkin täysin vastakohta edelliselle.

Outi´s life blogi on lifestyle blogi.
Lifestyle blogit antavat kirjoittajilleen mahdollisuuden kertoa ihan mistä haluavat.
Itse tykkään kirjoittaa perheestäni, askarteluista, kosmetiikasta, terveydestä, sisustuksesta, ruoanlaitosta ja muodista.
Halusin tehdä itselleni jotain mikä muistuttaa minua omasta "blogi genrestäni".
Idea kranssista syntyi kaappeja kaivelemalla (hurjaa aivotyötä).

Materiaalit tietenkin kierrätettyjä, mitäpäs muutakaan!


Löysin varastosta kilikali-maalin lopun.
Maali riitti juuri yhteen maalauskerrokseen.
Värinä antiikin valkoinen.


Koristeiden pitäisi olla sellaisia jotka kuvaavat blogiani.


Tähdet ja sydämet kuvaavat mieltymystäni askarteluihin.
Tykkään tehdä vanhasta uutta.
Nautin korttien askartelusta, vaikka en siinä kovin taitava olekaan :)


Pieni hajuvesi pullo taas kertoo rakkaudestani kosmetiikkaan.
Tuo hajuvesi muuten tuoksuu ihanan kesäisen raikkaalta.


Kynät pitää ehdottomasti olla esillä, koska minähän kirjoitan tätä blogia.
Oikeasti etsin pientä tietokoneen ruutua tuohon, mutta kynät saavat nyt hoitaa kirjoituksen.


Ihan ensimmäiset käsityöni täällä blogissani olivat virkattuja.
Siksi lisäsinkin kaksi virkkuukoukkua kranssiin.
Lanka on puuvillalankaa, jonka kiersin kerälle.


Outi´s life kranssi on valmis.
Minusta se kuvaa blogiani varsin hyvin.


Sijoitin kranssin pianon päälle.
Siinä voin sitä sitten aina, pianoa pimputtaessani, ihailla.


Millainen tulisi sinun blogiasi kuvaavasta kranssista?
Mitäs tykkäsit minun omastani, näyttääkö ihan Outi´s lifelta?


perjantai 27. toukokuuta 2016

Kun äiti sai tarpeekseen wilmasta!



Wilma, tuo ohjelma helvetistä.
Ainakin sitä se on meille, joilla on vilkkaat, oppimisvaikeuksista kärsivät lapset.
Itse kutsun wilmaa koululaisen rikosrekisteriksi, sieltä mä vanhemmat voimme lukea, mitä kamaluuksia se meidän kullannuppumme on tänään mennyt tekemään.
90% viesteistä on negatiivisia.

On wilmassa toki hyvääkin, meidän lapset eivät ainakaan lintsaa.
He tietävät heti, että minä näen poissaolon wilmassa.
Sinne on myös helppoa ilmoittaa, jos lapsi on poissa.

Muistatteko silloin, kun itse olitte koulussa ja oli selvää, että jotkut opettajat antoivat numeroita pärstäkertoimen mukaan.
Se oli niin epäreilua.
Nykyään tuon tehtävän hoitaa wilma-viestintä.
Tykkään, en tykkää viestintä.



Nyt joku siellä ajattelee, että meidän Mirja-Liisasta ei ole koskaan mitään viestiä tullut, tuo Outin lapsi taitaa vaan olla kamala.
Niin hän taitaa olla tai sellaisen kuvan ainakin olen wilman kautta saanut.
Kotona meillä asuu teini-ikäinen, ihana, vilkas, huonomuistinen ja urheilullinen poika, jolla on todettu lukemisen vaikeus, vaikea vaikeus.
Vaikeus näkyy kaikissa lukuaineissa ja niitähän koulussa piisaa.

Mietitäänpä miten paljon koulussa pitää lukea.
Aika paljon.
Mietipä sitten sitä, että sinä luet, etkä aina tajua mitä siinä tekstissä nyt oikeastaan sanottiinkaan.
Luet jutun uudestaan, mutta osa tekstistä jää edelleen pimentoon.
Yritäpä sitten tehdä tehtäviä siitä juuri lukemastasi tekstistä.
Mites luulet, että onnistut?
Et kovinkaan hyvin.

Yrität saada apua, mutta aikuisella ei ole aikaa.
Mitäköhän sitä sitten tekisi?
Voisi mennä juomaan, teroittamaan kynää tai vaikka juttelemaan sen kaverin kanssa, joka ei selvästi ole myöskään kiinnostunut tehtävästä.

Onneksi me vanhempina olemme halunneet poikamme pienryhmäluokalle, ihan ekasta luokasta lähtien.
Näin me mahdollistimme hänelle parhaan avun koulussa.
VÄÄRIN!
Työpäiväni jälkeen, olen opettanut lapseni lukemaan, opettanut matematiikkaa, kertonut historiallisista tapahtumista, hinkannut päähäni ilmapalloa ja tutkinut miksi hiukset nousevat pystyyn ja tehnyt kemiallisia kokeita.
Avustajia vähennetään, luokkia yhdistetään.

4.6.2016 minäkin pääsen uudestaan ala-asteelta, luojalle kiitos.
Ala-aste on ollut hiton rankkaa minulle, mitäköhän se sitten on ollut tuolle pojalle.


Me vanhemmat emme hyväksy huonoa käytöstä, emmekä toisten häiritsemistä.
Meillä kotona on asetettu rajat ja niitä noudatetaan.
Yrittääkö teini niitä rajoja rikkoa?
Tietenkin yrittää, onhan hän teini.
Rajat kuitenkin pysyvät ja niistä pidetään kiinni.
Rajat luovat turvallisuutta, tunteen siitä, että välitetään.

On päiviä, jolloin minäkin haluaisin päivähoitoon wilman.
Voisin kirjoitella kaikkea kivaa sinne.
Kyllä, vain kivoja juttuja.
Yleensä positiivisuudella saadaan positiivista aikaiseksi.

"Tänään Maurilla tuli ensimmäisen kerran kakka pottaan, harjoituksia jatketaan."
" Metsäretkellä Maija löysi muurahaisen ja kertoi siitä muille, onneksi kaikki eivät pelänneet muurahaisia."
" Hieno päivä, lautasellinen ruokaa maistui pikkuiselle Tealle. Välipalalla ei jaksanutkaan enää leipää syödä. Taisi olla Tean lempiruokaa tarjolla."

Tai sitten voisin ottaa koulun tyylin käyttöön.

" Mauri ei neuvoista huolimatta ole saanut kakkaa tulemaan pottaan. Voisitteko keskustella Maurin kanssa asiasta."
" Metsäretkellä Maija löysi muurahaisen ja pelotteli sillä muita lapsia. Lopulta takavarikoimme muurahaisen."
" Tealle ei ruoka maistu. Olisi hyvä neuvolassa keskustella mahdollisuudesta käydä ravintoterapeutilla."

Eikö olekin huima ero?

Tätä kirjoittaessani tajuan, että ongelma ei olekaan wilma, vaan se ihminen joka sitä wilmaa käyttää.
Mihin on kadonnut se usko lapsiin, se, että kaikissa lapsissa on meidän tulevaisuus?
Vai onko se vain joidenkin lapsien etuoikeus?
Milloin myös koulunkäynnistä on tullut näin raskasta meille vanhemmille?

Edelleen olen onnellinen, että koulut loppuvat viikon päästä lauantaina.
Saan olla pari kuukautta ilman wilmaan tulevia viestejä.
Toivottavasti tuo poika ei enää loman jälkeen halua hauskuuttaa kavereitaan väärään aikaan, osaisi pysyä paikallaan, vaikka ei mistään mitään ymmärtäisikään ja kuin ihmeen kautta, lukemisen vaikeus parantuisi kokonaan pois.



Miksi sitten kirjoitan tätä postausta?
Ehkä siksi, että minä uskon, että lapsistani tulee vielä jotain.
Minä jatkan, töiden jälkeen, lapseni opettamista, vaikka en yhtään jaksaisi.
Minä vakaasti uskon, että jokaisena koulupäivänä, päivässä on enemmän hyvää kuin pahaa.
Minä edelleen käyn jokaikisen wilma viestin läpi lapseni kanssa ja yritän olla näyttämättä turhautumistani.
Eilen en siinä onnistunut.
Minä itkin, itkin yhdessä lapsen kanssa.
Kirjoitan tätä sitä varten, että saan tämän kaiken pahanmielen ulos.
Enkä siellä jossain on toinen äiti tai isä, joka on myös väsynyt jatkuviin viesteihin ja jatkuviin taisteluihin koulunkäynnin  kanssa.
Ehkä tätä lukee joku opettaja, joka tänään päättää laittaa positiivisen viestin jollekin lapselle, joka saa niitä positiivisia kokemuksia aivan liian harvoin.
Se viesti todennäköisesti merkkaa älyttömän paljon lapsen perheelle.
Meille kerran viikossa tuleva viesti liikunnan opettajalta on puhdasta kultaa.

Tiedän miten rankkaa opetustyö on.
Tiedän, että kaikkea työtä haluaa tehdä rauhassa.
Tiedän senkin, että meidän lapsi on haastava.
Yritetään kuitenkin jaksaa vielä viikko.











keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Ei tullut mieleen!



Taru (Ilopilleri bloggaaja) keksi eräänä iltana vähän erilaisen haasteen meille bloggaajille.
Säännöt menee näin Tarun sanoja käyttääkseni:
Meillä kaikilla on ollut elämässä tilanteita, jotka tulevat kaikken todennäköisyyksien mukaan menemään pieleen. 
Sellaisia, joista muut sanovat heti, että ” etkö sä muka tajunnut etukäteen”
Mulla on aina tapana sanoa, että ei tullut mieleen, ja se on ihan totta, ei vaan tullut mieleen
Karkeana esimerkkeinä voisi pitää tällaisia: Tapetoida homeinen seinä piiloon. 
Vuorikiipeillä ilman varustetta. 
Ottaa selfie keskellä autotietä ruuhka-aikaan. 
Haasta siis kaksi bloggaajaa kertomaan omasta fail-tilanteestaan ja merkkaa Ilopilleri blogin Taru haasteen alullepanijaksi.

Minun tarinani:

Olin viikkoa aikaisemmin tavannut mieheni ensimmäistä kertaa.
Siinä elettiin siis sitä alun ihastuksen huumaa.
Olimme olleet kahvilla, pelaamassa biljardia ja no, vähän pussailemassa.

Olin aivan onneni kukkuloilla.
Ajattelin, että nyt olisi kiva, seuraavia treffejä varten, käydä ostamassa vaikka uusi paita.
Äiti oli antanut minulle rahaa mukaan, kun olin paitahaaveistani hänelle kertonut.
Minä tyttö se marssin Forumiin shoppailemaan.



Sovittelin ties kuinka montaa erilaista paitaa.
Mietin mistä itse eniten tykkään, tykkäisikö Rachid minun paidastani ja olisiko sille käyttöä muutenkin kuin yksillä treffeillä.
Mielestäni valitsemani paita oli ihana ja päätin siis ostaa sen.
Se oli valkoinen röyhelöpaita ja mielestäni näytin siinä ihan aikuiselta.
Ikäähän minulla oli tuolloin 16 vuotta.


Paita oli tämän tyylinen, mutta peittävämpää kangasta.
Tämän halusin yhdistää tietenkin Levis 501 farkkujen kanssa ja jalkaan ruskeat purkkarit (purjehduskengät).
Mietin, että tulen näyttämään niin trendikkäältä.

Ostoskassi heiluen lähdin kulkemaan Forumista bussipysäkille ja TÖMPS!
Törmäsin aivan täysillä Forumin lasioviin.
Sattui ihan mielettömästi ja mielessäni olin vain onnellinen, etten lentänyt persiilleni.
Puoli-itkua vääntäen pääsin Espoon bussiin ja kotona jo homma vähän nauratti.
Äiti sanoi, että kannattaa olla haaveilematta kun kulkee yleisillä paikoilla :)

Sivuhuomautuksena vielä, että Rachid tykkäsi paidasta ja se alun huuma ei ole vieläkään sammunut.

Sellainen oli minun "ei tullut mieleen" tai " ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä" tarinani!
Mukaan hauskaan haasteeseen pyytäisin:

Pinkit korkokengät Maijun 
ja
Marjon matkassa Marjon

Kertokaas te mikä ei mennyt ihan putkeen!

Tarun tarinan pääset lukemaan TÄSTÄ!

Ihanaa keskiviikkoa!



maanantai 23. toukokuuta 2016

Kukkamekkoni



Viime postauksessa mietin, että pitäisikö esitellä teille minun lemppari kesämekkoni.
Päätin sen nyt esitellä kun tuli yksi myönteinen mielipide, eikä kukaan varsinaisesti sanonut idealle vastaankaan :D

Kukkamekkoni olen ostanut jo useampi vuosi sitten Lindexiltä.
Mekko on ihanan ilmava ja kevyt päällä.
Mekon kanssa käytän aina jotain boleroa tai neuletakkia, koska en halua näytellä käsivarsiani (allit).
Mekossa ihastuin kankaaseen, jossa on pohjavärinä turkoosi.
En yleensä erityisemmin pidä kukkakuoseista, mutta tämä mekko on kyllä mielestäni aivan ihana.


Mekko oli taas päällä viikonloppuna kun juhlimme pikkuprinsessan syntymäpäiviä.
Mielestäni panta sopii täydellisesti mekon väreihin.


Mekko on empire mallinen.
Tämä malli peittää kivasti myös mahamakkarat :)
Röyhelöt yläosassa ja helmassa tekevät mekosta juhlavamman.


Tykkään ottaa asukuvia tässä meidän parkkipaikan nurkalla.
Metsä alkaa heti parkkipaikan vierestä ja taustalla olevalla minikukkulalla kasvaa aina erilaisia kukkia.
Vielä ollaan keväässä ja narsissit kukkivat ihanasti.

(kuvat @krimou_jr )

Olipa kiva pitkästä aikaa esitella teille asuni.
Mekkokausi on nyt virallisesti alkanut.

Millainen on sinun lemppari mekkosi vai viihdytkö paremmin housuissa?

Aurinkoista maanantaita ihanat!





lauantai 21. toukokuuta 2016

Kynnet festarikunnossa!



Sen verran pitää palata takaisin Ping Helsinki festareihin, että unohdin täysin näyttää teille omat festarikynteni.
Pukeutuminen oli rentoa ja koska olen varsin tylsä pukeutuja, ajattelin revitellä kynsien kanssa.

Testaukseen pääsi blogiin saadut Isadoran uutuudet, geelilakat.
Nämäkin geelilakat toimivat niin, että lakataan kaksi kerrosta värilakalla ja vielä kerros värittömällä geelilakalla.
Värillinen Gel Nail Lacquer ja Gel Nail Lacque -päällyslakka yhdessä muodostavat kestävän ja kiiltävän lakkakerroksen, ilman UV-lamppua. 
Lopputulos kesti minulla viikon.



Kynsilakat ovat tulleet myyntiin maaliskuussa.
Suositushinta 9,50€/kpl.


Ajattelin laittaa useampaa väriä kynsiin.
Innostuin jopa kaivamaan kaapin perukoilta kynsikoristeita.
Kiinnitin koristekivet kynsiliimalla.



Kynnet huomattiin (suuren ääneni lisäksi), joka tuntui oikein mukavalta.
Aikaahan tähän ei kamalasti mennyt, koska lakka kuivuu todella nopeasti.
Nämä geelilakat sopivat minulle hyvin.
Olen älyttömän huono odottamaan lakkojen kuivumista.
Aina pitää alkaa kaivelemaan kaapeista jotain tai puhelin soi ja hiuksiin menee lakkaa yms.
Nyt kynnet ovat kirkkaan punaiset, lakkasin ne eilen aamulla ennen töihin lähtöä.

En ole pitkään aikaan esitellyt mitään vaatteita täällä.
Olisiko aika esitellä oma kukkamekkoni?

Kaunista lauantaita ihanat!





torstai 19. toukokuuta 2016

Kukkaistyttö



Kun olin pieni tein itselleni ja siskolleni seppeleitä kukista.
Oli ihanaa juosta pitkän heinän seassa paljain jaloin, kukkaseppele päässä.
Siskoni oli kuin keijukainen.
Pitkät vaaleat hiukset ja kukkamekko.
Välillä heinä oli niin pitkää, ettei siskoa edes näkynyt heinän seasta.
Sieltä tosin kuului aina vihellys :)

Ihana lapsuusmuisto kesästä, siskosta, kukkasista ja mökistä.

Nyt varmaan saataisiin siskon kanssa punkkeja päänahat täyteen, ihottumaa kukkasista ja tikkuja jalkapohjiin.
Ehkäpä jopa haavoja heinistä.
Hauskaa meillä tosin olisi siellä heinikossa silti.

Kukkaseppeleet tulivat mieleen kun Ping Helsingissä  näin monella ihania kukkapantoja päässä.
Kävin itsekin testailemassa sellaista päähäni ja ihanahan se oli.
Aika hurjaa hintaa vaan pyydettiin pannasta  9-25€ riippuen kukkien määrästä ja koosta.

Eipä sitten auttanut muu kuin tehdä sellainen itse.
Tässähän kävi niin hyvä tuuri, että minulla oli kaikki tarvikkeet valmiina kotona.


Tämän pannan olen saanut omalta pojaltani, joka voitti sen koulun onginnasta.
Panta oli alunperinkin vähän rikki ja kun satiininauha päätti vihdoin käydä kunnolla purkautumaan, ajattelin purkaa koko päällisen samalla pois.
Nauhan ja helmet otin talteen uusia askarteluja varten.


Viholliseni kuumaliimapyssy on alkanut lämpenemään minulle :)
En palovammoja tällä kertaa.


Tältä panta näyttää ilman mitään koristeluja.
Tässä on hyvää se, että ei purista korvien takaa, ei ole piikkejä päällä ja pannan pinta on sileä.


Valkoiset kukat, nuput ja lehdet olen ottanut talteen kahdesta vanhasta mansetista.
Ruusunlehdet olen saanut ystävältäni, joka tietää, että minulle voi tuoda askarteluja varten vaikka mitä.
Liimasin ruusun lehden alaosasta kiinni, 
Kiinnitin kaksi lehteä yhteen, näin ne näyttävät kukkamaiselta.


Voi vitsit miten kivalta se näyttää.
Vai mitä?
Sitten pitää testata myös päähän tätä kukkapantaa.


Joo-o!
Mitäs tykkäätte?


Yli metsän koitti jo päivän koi, 
kun nurmella neitonen kulki,
kukat kukkivat auki ja umput loi,
jotk´eilen illalla sulki.
Ja neitonen nuori se nurmella vain
niin hiljaa, hiljaa astui
ja kukkaset nyökkäsi kuiskuttain,
kun kasteesta helmat kastui.
- Eino Leino -

Kaunista torstaita ihanat!




tiistai 17. toukokuuta 2016

Ravintolisäcocktail



Tänä keväänä olen ollut normaalia kevättä pirteämpi.
Arvatkaapa miksi?
Siksi, että piti elää 40 vuotta tajutakseen, että "syö hyvä ihminen säännöllisesti  niitä vitamiineja".
Kyllä äiti, sinä niistä minulle aina sanoit.
Hetken aina söin ja sitten lopetin, mutta nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja oikeasti syönyt viime syksystä lähtien erilaisia vitamiinivalmisteita.

Meidän perheessä harrastetaan myös liikuntaa.
Poika pelaa jalkapalloa useamman kerran viikossa ja tytär käy 4-5 kertaa viikossa salilla.
Siinä ovat lihakset koetuksella.
Tällainen pyöreä äiti-ihminen tykkää ajella pyörällä ympäri kyliä.
Mies heiluu pojan treeneissä mukana ja tykkää kävelylenkeistä.
Ajattelin kertoa, että mitä ravintolisiä meillä tällä hetkellä napsitaan.

*yhteistyössä Hankintatukun kanssa

Magnesiumia meillä syö kaikki. Polvien kolotus on vähentynyt tämän avulla.
Tytär sanoi olevansa virkeämpi ja pojan jaloissa ei ole ollut pelien jälkeen lihaskramppeja.
Mies koki tämän myös hyväksi lihaksilleen.
Me kaikki otamme yhden tabletin magnesiumsitraattia päivässä.

Magnesia Sitraatti 

Magnesia Sitraatti on pitkävaikutteinen ja tehokkaasti imeytyvä magnesiumvalmiste.
Tehokkaasti imeytyvä, pitkävaikutteinen.
Hyväksi sydämelle, lihaksille ja hermostolle.

Annostus

1-3 tablettia päivässä veden kera.

Sitten tulevat vielä minun omat suosikkini.
B12 vitamiinit ja Vivania.
B-vitamiinia syödään koko perhe.
Yksi suussa sulava tabletti päivässä.
Vivania oli minulle täysin uusi tuttavuus.
Hyaluronihappoa olen luullut olevan vain anti age kosmetiikassa.
Vähänkö siis innostuin, kun sitä on myös tabletteina.
Minä, huono rasvaaja, voin siis saada apuja myös tällä keinolla.
B-vitamiinin vaikutus on juuri se mitä paketissa luvataan.
Ei väsytä samalla tavalla ollenkaan kuin normaalisti tähän aikaan vuodesta (siitepölyaikaan).


Vitatabs B12 Methylcobalamin 1000

Metyylikobalamiini on B12-vitamiinin aktiivinen koentsyymimuoto. Vahva ja nopeavaikutteinen suussa sulava tabletti väsymykseen ja uupumukseen.

B12-vitamiini

B12-vitamiini edistää normaalia veren punasolujen muodostusta, homokysteiinin normaalia aineenvaihduntaa, hermoston ja immuunijärjestelmän toimintaa sekä energia-aineenvaihduntaa. Se auttaa myös vähentämään väsymystä ja uupumusta ja edistää normaaleja psykologisia toimintoja.

Annostus

1 tabletti päivässä, annetaan liueta suussa.

Vivania Skin Beauty & Anti Wrinkle hyaluronihappotabletit

Hyaluronihappotabletit, ravintolisä.

Annostus

1 tabletti 2 kertaa päivässä.
Elin voimaa ja kimmoisuutta iholle.


Tällaisillä voimapillereillä pärjätään meidän perheessä tällä hetkellä.
Suosittelen kyllä tuota vitamiinien (ravintolisien) syömistä ihan kaikille.
Pitää kuitenkin muistaa, että nämä tuotteet ovat ravintolisiä ja siksi toimivatkin hyvin yhdessä tasapainoisen ruokavalion ja terveellisten elämäntapojen kanssa.
Kivaa tiistaita kaikille.


sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Sokerikrapula, ystävyys ja onni



Sokerikrapulasta ja tietoövereistä selvitty.
Olipahan huikea perjantai.
Långvikin hotelli sijaitsee aivan upealla paikalla ja tällä kertaa se oli täynnä aivan upeita ihmisiä.

Ilopilleri blogin Tarun kanssa hengailtiin yhdessä koko päivä.
Oltiin niin onnellisia kun tavattiin niin monta 40+ blogien bloggaajaa, joitakin ihan ensimmäistä kertaa.

(kuvan sain jakaa Pnkit korkokengät Maijun luvalla)

Jostain syystä tuli kuvattua tosi paljon ruokia, johtuen varmasti siitä, että ruoka oli todella hyvää :)
Muutamia muitakin kuvia napsin, kurkataanpa ensin niitä.


Tällaisissa maisemissa tuli päivää vietettyä.
Lounas syötiin ulkona, koska ilma oli aivan upea.
Ruoan jälkeen meitä odottikin kunnon yllätys sisällä.


Anssi Kela oli tullut esiintymään Ping Helsinkiin.
Upea artisti, joka oikeasti kuulostaa superhyvältä livenä.


Minun mielestäni päivän mielenkiintoisimman puheenvuoron piti Minna Salami.
Hänen äitinsä on suomalainen ja isä nigerialainen.
Hän on kasvanut Nigerian suurimmassa kaupungissa Lagosissa, josta levottomuuksien takia muutti äitinsä kanssa turvaan Ruotsin Malmön.
Hänen tarinansa sai minut herkäksi.
Mitä kaikkea ikävää hän onkaan saanut kestää vain siksi, että on tummaihoinen ja vielä nainen.
Ihanaa oli myös kuulla kulttuurieroista ja siitä miten vastoinkäymiset voivat tehdä joistakin niin älyttömän vahvoja.
Upeaa miten kaikesta on selvitty ja siitä on päästy kirjoittamaan myös blogia, joka avaa silmät.
 MsAfropolitan



Ping Ethics on ohjeistus, jonka tavoitteena on kehittää siältömarkkinoinnin kenttää Suomessa sopimalla yhteisistä pelisäännöistä sekä auttaa uusia sisältömarkkinoinnin pariin tulevia toimijoita tuloksellisen ja avoimen yhteistyön alkuun.
Ohjeistu on laadittu yhdessä sosiaalisen median sisällöntuottajien ja sisältömarkkinoinnin parissa toimivien yritysten ja organisaatioiden kanssa.


Lisää Ping Ethicsistä voit käydä lukemassa TÄÄLTÄ.

Sitten mennään siihen ruokaan.
Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Ehkäpä santsikupin karkkibaarissa olisi voinut jättää väliin, koska aamulla peilistä kurkkasi sokerikrapulasta kärsivä bloggaaja :D


Lounaalla tarjottiin kalojen lisäksi riistakastiketta, perunamuusia, meloni-pähkinäsalaattia, mozzarella-tomaattisalaattia ja leipää.


Päivän paras kuva tuli ruoasta.
Kuvaussää oli upea!
Jälkkäreitä ei voinut jättää väliin.

 Karamellia, keksimurua, valkosuklaamousse, suklaamousse ja suklaaraastetta.
Taivaallisen hyvän makuinen jälkkäri.


Sokerikakku, creme ja tuore mansikka, niin makoisaa.


Marjajogurtti jäi maistamatta, mutta koska väri oli näin herkullinen, kuvaan kuitenkin pääsivät.


Suklaanappeja.
Voitteko kuvitella, että söin vain yhden.
Kyllä, massu oli niin täynnä jo.

Kahviteltiin Tarun kanssa ruokien välissä.
Kävimme Workshopeissa, jotka käsittelivät meitä kiinnostavia aiheita, eli hinnottelun vaikeutta sekä uudenlaista viihdekonseptia ja mitä siihen kuuluu.
Tapasimme toisia bloggaajia ja jätimme käyntikortteja jokaiselle, joka vähänkin vihjaisi niistä :)


Päivällisellä oli monipuolinen valikoima ruokia.
Kalat ja äyriäiset joudun allergian takia aina skippaamaan, mutta ei kyllä haitannut yhtään.
Aivan ihanaa ruokaa oli tarjolla taas.
Juuri leivottua leipää.
Leivän päällä oli merisuolaa.
Leivän päälle sipaisin valkosipuli-ruohosipulivoita.
Kanavartaat olivat ihanan tulisia, tykkäsin.
Falafel-pyörykät olivat myös aivan älyttömän hyviä.
Salaatti oli raikasta ja sopi täydellisesti naudan fileiden kanssa nautittavaksi.


Pakkohan se oli vielä päivällisenkin päälle nauttia jälkiruokaa.
Samoilla herkuilla mentiin kuin aikaisemminkin, lisäksi maistoin gluteiinitonta kakkua.

Olin Långvik:ssa ennen yhdeksää aamulla ja kotiinpäin lähdin kahdeksan jälkeen illalla.
Kiitos kyydistä Villa Valko-blogin Katille <3
Mahtava päivä!
Kiitos Ping Helsinki, Långvik hotelli ja kaikki paikalla olleet!
Toivottavasti tavataan taas ensi vuonna.