maanantai 10. marraskuuta 2014

Isänpäivä


Aamulla annettiin meidän perheen isukin nukkua pitkään.
Laitettiin kahvi valmiiksi ja lahjat esille.
Lahjat olivat tänä vuonna hieman pähkinäpainotteisia (joka toki on meidän perheen isän herkkua) :D
Poika osti chilipähkinöitä ja tytär suolapähkinöitä.
Kortit askarreltiin edellisenä iltana.
Leivoin myös pienen täytekakun isänpäivän kunniaksi.
Isän toiveena oli saada ruoaksi omatekoista pizzaa ja sekin toive toteutui.

Korteissa aiheina oli jalkapallo ja hassut viikset. 
Tekstinä lasten omia juttuja isästään, joka on tietenkin maailman paras isä.

 Pizzassa täytteenä jauheliha ja päällä juustoraastetta, mozzarellaa ja tomaatteja.

 Isänpäiväkakku oli koristeltu sydämillä.

Kakun sisällä oli persikoita ja vaniljamoussea. 
Päällä vaniljamoussen ja kermavaahdon sekoitusta sekä sydän-nopparelleja.

Kaiken ilon keskellä hiljennyin myös hetkeksi ajattelemaan omaa isääni.
Häntä on niin kovin ikävä.
Kaksi vuotta sitten, isänpäivänä, isäni hävisi taistelun syöpää vastaan.


Minulla on joku tuolla pilvien päällä,
kirkkaimpana tähtenä tuikkimassa
ja elämääni valaisemassa.
Hän elää enää vain sydämessäni
ja miljoonat kyyneleet ovat
poskeani pitkin vierineet,
koska ikävä on niin särkevä.

Näihin ajatuksiin lopetan tämän postauksen.
Rakkautta tähän viikkoon <3

8 kommenttia:

  1. <3 isänpäivä on varmasti kovin raskas, kun tulee oma isä mieleen .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se hetkittäin. Onneksi kuitenkin saatiin tuota miestäni juhlistaa oikein kunnolla ♡

      Poista
  2. Osaanottoni isäsi johdosta. Hänellä on sama syntymäpäivä kuin minun isällä eri vuosi vaan. Mun isä on syntynyt 15.3.1954.
    Mieheni isä kuoli syöpään vuonna 2001.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua on auttanut isäni huumorintaju pääsemään surun hetkistä nopeammin ohi. Isi ois nimittäin sanonut, että nyt lopeta se spiidaaminen ja keitäs kuule sumpit :)
      ISIT ♥

      Poista
  3. Voi otan osaa. Muistot säilyy onneksi mielessämme aina ♥

    VastaaPoista