lauantai 1. lokakuuta 2016

Mietteitä monenmoisia



Olen kirjoittanut blogia nyt päälle kolme vuotta.
Monille alusta asti mukana olleille, jopa meidän perhe on tullut "tutuksi".
Perheeni kanssa olemme linjanneet asiat, mitä voin blogiin laittaa ja mitkä asiat pidetään ominamme.
Aika avoimesti täällä saan asioitani kirjoitella.
Lapsien kuvia julkaisen vain, jos olen kysynyt lapseltani luvan tähän.
Miehestä saa kuvia kuulemma laittaa vaikka joka postaukseen (heh, ei tiedä mitä on mennyt lupaamaan)!

Blogiin on nyt pienessä ajassa tullut kivasti lisää lukijoita ja ajattelinkin tehdä esittelyn itsestäni, blogistani ja vähän myös perheestäni.

Nimeni on siis Outi ja olen 41v. (vähän missimäinen aloitus)
Olen ammatiltani lähihoitaja ja erikoistunut lapsiin ja nuoriin.
Aloitin bloggaamisen isäni kuoleman jälkeen.
Tarvitsin paikan, minne laittaa muistiin kaikki tekeleeni.
Lähes maanisesti askartelin, tuunailin ja virkkasin tuolloin.
Huomasin, että kun keskityn tekemään jotain, sain samalla päästää irti surusta ja ikävistä ajatuksista.
Blogin aloituksessa auttoi oma tytär, joka silloin vielä piti omaakin blogia.
Ilman häntä en varmasti olisi mitään osannut tehdä.
Tytär lopetti oman bloginsa, mutta mamma jäi vielä tänne someen heilumaan.
Blogissani on asioita laidasta laitaan.
Uusimpana innostuksena kosmetiikka ja muoti.
Aiemmin minusta näki kuvia täällä blogissa muutaman kerran vuodessa, mutta nykyään ilmestyy blogiin kuvia minusta huomattavasti useammin.
Viimeisin vaatepostaukseni olikin oikea hitti!



Kirjoitan keskimäärin 16 postausta kuukaudessa, joista 2-3 on tuote-esittelyjä ja loput jotain aivan muuta.

Aluksi kirjoittelin vain tekemistäni tuunauksista, mutta vähitellen mielenkiinnon kohteet ovat lisääntyneet.
Totuushan on, että vaikka omaankin varsin vilkkaan mielikuvituksen ja selailen Pinterestiakin silmät solmussa, niin kyllä ne tuunausideat hetkittäin loppuu.

(Avon Life yhdessä Kenzo Takadan kanssa. Ihana kukkaistuoksu naisille.)

Toivottavasti pysytte menossa mukana, vaikka sinkoilenkin aiheesta toiseen.

Mieheni tapasin vuonna 1991 joulukuun lopussa.
Olin viikkoa aiemmin vannonut ystävälleni Marjolle, että minä en koskaan ala olemaan yhdenkään ulkomaalaisen kanssa.
Vannomatta paras!
Mieheni hurmasi minut mahtavalla huumorintajullaan ja komealla ulkonäöllään.
En ole katunut päivääkään, vaikka onhan näihin lähes 25 vuoteen mahtunut niitä alamäkiäkin.
Tämä mies tukee minua aina, hänen mielestään kaikki mitä teen on huippuhienoa.
Hänen seurassaa tunnen olevani täydellinen nainen, kaunis ja haluttava!
Olen edelleen hurjan rakastunut mieheeni.
Tarkastin mieheltä ja tunne on kuulemma molemminpuolista <3



Meillä on kaksi lasta, vuonna 1998 syntynyt tytär ja 2003 syntynyt poika.
Luulimme jo, että emme saa lapsia, mutta sitten tulikin yllätys.
Ihana tyttäremme.
Ulkonäkö on peritty isältä ja luonne minulta.
Niin kovin kaunis ja niin kovin rakas meille, ihana Mariam <3


Kalevalan päivänä 2003 syntyi meidän poikamme.
Vaikka Väinö olisikin päivän mukaan ollut hänelle oiva nimi, päätettiin kuitenkin pojalle antaa Marokon ukin nimi Mohammed.
Mohammedissa on muutenkin paljon ukin näköä, mutta muuten taas on kuin isukkinsa.
Ihana poika, vallaton vintiö, joka on opettanut meidät ottamaan rennommin ja elämään hetkessä.
Pelkkää rakkautta <3


Tällainen on meidän perhe ja kovin olen tästä perheestä onnellinen.
Olen myös hurjan onnellinen siitä, miten moni on tänne blogiini löytänyt.
Syyskuu oli blogissani aivan huippu.
Kirjoittamani WILMA POSTAUS on kerännyt lukijoita ennätysmäärän.
Asia on selvästi puhuttanut monia.
Asiasta ollaan oltu kanssani samaa mieltä ja eri mieltä.
Aivan mahtavia kommentteja olen saanut postaukseen ja niihin kaikkiin olen mielestäni vastannut.

Pahoitimpa jopa mieleni yhdestä anonyymin (yllätys, yllätys) kommentista.
Kommentoijan selkeä tarkoitus oli vain saada minut surulliseksi ja iskeä juuri niihin asioihin, jotka eniten minua satuttaisivat.
Minun ulkonäköni arvostelu ei sinällään haittaa, mutta en nähnyt siinä mitään yhteyttä Wilmaan.
Se, että minua tullaan haukkumaan huonoksi kasvattajaksi onkin sitten asia erikseen.
Sitä kommenttia lukiessa yhä uudestaan ja uudestaan, en enää ollutkaan surullinen itseni takia.
Olin surullinen anonyymin takia.
Onko hänellä omia lapsia?
Millainen on ihminen joka tarkoituksella satuttaa toisia?
Tulin myös siihen lopputulokseen, että kirjoittaja ei tunne minua henkilökohtaisesta, koska jos tuntisi, hän ei voisi kirjoittaa minusta näin ikävään sävyyn.



Tämä kai on se asia mitä bloggaaja joutuu kohtaamaan silloin tällöin.
Onneksi todella harvoin kuitenkin.
Yleensä kommentit ovat aivan ihania ja kannustavia.
Kiitos näistä kommenteista kuuluu teille <3

Huh, tulipas pitkä postaus.
Toivottavasti, ette nukahtaneet kesken kaiken.

Aivan ihanaa viikonloppua teille, olette hurjan tärkeitä minulle <3












torstai 29. syyskuuta 2016

Kirjasta laatikoksi



Kävin pitkästä aikaa kirjastossa pyörähtämässä.
Kyllä on kirjaston toiminta muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana.
Nykyään meidänkin lähikirjasto on avoinna klo: 7.00 - 22.00.
Sisään pääsee omalla kirjastokortilla.
Henkilökunta tulee töihin esim. vasta klo: 14.00.
Lähtiessäni huomasin ulko-oven vieressa kärryn, josta sai ottaa ilmaiseksi kirjoja.
Löysin itselleni kärrystä luettavan kirjan sekä tuunattavan kirjan.
Kannattava reissu, ehdottomasti!


Tästä lähdettiin liikkeelle, 645 sivua pelkkää draamaa ja romantiikkaa.


Irrotin kirjan sivut.
Sivuja aion vielä käyttää muihin tuunauksiin/askarteluihin.


Tein pahvista reunat rasialla.
Tässä odotellaan liiman kuivumista. 
Lopuksi liimataan vielä kannen selkä kiinni tuohon avoimena olevaan sivuun.


Piirtelin pahvireunoihin viivoja, niin, että laatikko näyttäisi edelleen kirjalta.


Liimasin vielä kirjan aloitussivun kannen sisäosaan.
Ihan kivastihan tuohon tavaraa sai mahtumaan.


Tässä laatikossa on tälläkin hetkellä minun kyniä, liimapuikko, teippejä ja klipsuja.
Kyllä taas kannatti vähän askarrella.

Minä olen aikaisemminkin tehnyt kirjasta laatikon, siitä löydät juttua TÄÄLTÄ!

Täällä muuten taas sairastetaan.
Kävin eilen lääkärissä, tulehdusarvot vähän kohollaan, nielu ihan turvoksissa ja punainen, yskä raastaa olemattomia vatsalihaksia ja buranaa menee kiitettävästi,
Voisiko tämä sairastelu jo tältä syksyltä riittää?

Nyt nappaan kupillisen kuumaa teetä ja herättelen pojan, joka lähtee tänään leirikouluun.

Ihanaa torstaita teille kaikille <3


tiistai 27. syyskuuta 2016

Nämä vaatteet on niin minua!



Viimeisen viiden vuoden aikana olen löytänyt oman tyylini.
Olen ostanut vain sellaisia vaatteita, joissa oikeasti viihdyn.
Minun perussettiin kuuluu usein legginsit ja mekko tai pitkä tunika.
Harmaata ja mustaa vaatetta on kertynyt, mutta näissä väreissä tunnen oloni kotoisaksi.
Olen ajatellut, että kun vaatteet on yksivärisiä, voin rauhassa revitellä meikkien ja huivien kanssa.

Minusta on ihanaa, että vaikka olen isokokoinen nainen, voin silti löytää itselleni upeita vaatteita.
 *Dress Like Marie  on ollut minulle sellainen aarreaitta.
Kivoja vaatteita ja isojakin kokoja.


Vaatteet on suunniteltu kaiken kokoisille ja kaiken ikäisille naisille.
Malliston vaatteilla on kaikilla oma nimensä.
Minulla on päälläni ribbineulottu Sonia-mekko ja jalassa Magic-legginsit.


Voi miten viihdyin näissä vaatteissa.
Ribbineulottu mekko on ihan unelma pehmeä ihoa vasten.
Tätä voi käyttää erilaisten asusteiden kanssa.
Mekko sopii sekä arkeen, että juhlaan.


Kyllä se on niin, että mukavissa vaatteissa olokin on varma ja hyvä fiilis näkyy ulospäin.
Vai mitä mieltä olette?

(kuvat @krimou_jr)

Pitkästä aikaa oli kiva olla myös kameran toisella puolella.
Mikäs sen mukavampaa kuin hullutella oman lapsen kanssa.

Hei meinasin ihan innostuksissani unohtaa!!!
Dress like Mariella on menossa kampanja, jossa ostamalla Marien oman malliston tuotteen saat Magic-legginsit kaupanpäälle.
Käykääpä myös osallistumassa kisaan facebookissa.
Kisa on voimassa tämän viikon perjantaihin asti.
Kisaan pääset TÄÄLTÄ!

Aurinkoisen ihanaa tiistaita kaikille <3

vaatteet saatu blogia varten


sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Laatikon tuunaus + kirja-arvonnan voittaja




Viime postauksessa mainitsin löytämästäni puulaatikosta, löydön tein Riihimäen kirpparilta.
Löydöstä teki hyvän se, että laatikko oli ilmaistavara vaunussa.
Siinä laatikkoa mittailin ja yllätys, yllätys, siihenhän sopii täydellisesti kahviservetit.
Olen aikaisemminkin tuunannut laatikosta servettilaatikon.
Jutun voit käydä lukemassa TÄÄLTÄ.

  
Puulaatikossa on punertava pinta, jonka ajattelin maalata valkoiseksi.
Jaloiksi halusin laittaa eurolla Kontti kirpparilta ostamani vanhat laatikon nupit.
Kirpparin myyjä ei oikein uskonut ideaani, kun sanoin, että näistä nupeista tulee kivat jalat johonkin.


Jalkojen kiinnitykseen tarvitsin neljä ruuvia.


Tältä näyttää kiinnitetyt jalat.


Hyvin toimii nupit jalkoina.
Hykertelin ilosta kun ideani toimi.
Sitten maalailemaan, maalina käytin Ilves maalien kalustemaalia.


Kuinkas sitten kävikään?
Aloin maalaamaan laatikkoa ja maali muuttui vaaleanpunaiseksi.
Kaksi kerrosta myöhemmin, maali oli edelleen vaaleanpunaista.
Laatikon alkuperäinen väri liukeni kalustemaaliin ja saatiin ihan uusi sävy aikaiseksi.
Eipä tuo haitannut, vaaleanpunainen on kaunis väri.
Peitin vielä pohjan askartelupaperilla ja lakkasin paperin decoupage lakalla, näin pohjaakin voi pyyhkiä kostealla tarvittaessa.


Tällainen tuunaus tällä kertaa, aika suloinen mielestäni.

Sitten siihen arvontaan.
Suoritin arvonnan Random.org arvontakoneen avulla ja voittajaksi kone arpoi kommentin:

Joulu on minulle rakkauden -ja perheenjuhla ja mielelläni osallistun tuon kirjan arvontaan kahdella arvalla 😊
Kiitos kaikille osallistujille, teitä oli ihan ennätysmäärä ja onnea voittajalle!

Ihanaa sunnuntaita <3


perjantai 23. syyskuuta 2016

Löytöjä kirpputoreilta



Viime viikonlopun vietin ystäväni luona Karkkilassa.
Meillä on tapana aina lähteä kirppiskierrokselle etsimään/tekemään löytöjä.

Tällä kertaa suunnistimme ensin Riihimäellä.
Kävimme vahinkovakuutus myymälässä, josta mukaan lähti hiusväri ja tämä ihana minikyltti takapihan oveen.
Kyltillä hintaa 0,40€.


Riihimäeltä löytyi myös yksi pieni puulaatikko, jonka tuunauksesta kerron seuraavassa postauksessani.
Muuta ei tällä kertaa ollut meille tarjolla, joten siirryimme Hyvinkäälle.

Tingi & Tongi kirpputorilta löysin ilmoitustaulun.
Lapussa luki 2,50€, mutta tästä sai vielä alennusta, joten lopulta maksoin ilmoitustaulusta vain 0,85€.


Pienellä tuunauksessa tästä saa todella kivan esimerkiksi siskontytölle.

Säästö-Karit kirpputorilta tein ihan huippulöydön.
Itselleni  uudet loaferit.
Aitoa nahkaa, tupsut (kyllä rakastan tupsuja), pehmikkeet kantapäiden alla ja max 1 kertaa käytetyt, koska pohjatkin olivat täysin uuden veroiset.
Hintaa kengillä 7€.


Ennen kotiin tuloa käytiin vielä Espoon Olarissa kirpputorilla.
Sieltäkin löytyi muutama juttu kotiin.



Tämä aivan ihana rottinkinen lokerikko oli  huippulöytö.
Meillä kun tuota tavaraa on kertynyt hellan viereen.
On öljyä, vaahterasiirappia, balsamicoa, sokeria ja pikkuisia kaakeleita pannujen alle.
Nyt sain kaikki siististi lokerikkoon esille.
Tämä ihanuus maksoi vain 2€.


Tämä ihana kyltti pääsi myös meidän keittiöön.
Asettelin sen vanhan ikkunanpokan päälle.
Kyltti maksoi 2€.

Aivan ihania juttuja mielestäni löysin taas meille kotiin ja olihan nuo kengätkin aika huiput.

Meidän viikonloppuihin kuuluu myös aina hyvä ruoka ja tällä kertaa lauantain ruoka voitti muun murkinan.
Teimme itse pizzaa ja jokainen sai tehdä oman pizzan, lempparitäytteillä tietenkin.
Minun pizzassani oli suolaista naudanlihaa, vähän naudan jauhelihaa, emmentalia, mozzarellaa ja rucolaa.
Täydellistä herkkua.
Pizzat paistettiin keraamisilla alusilla, joten pohjasta tuli ihanan rapea.


Täydellinen viikonloppu, upeaa ja minulle kovin rakasta seuraa, mahtavaa ruokaa ja hyviä kirppislöytöjä.
Viikonloppu minun makuuni.

Ihanaa perjantaita teille kaikille <3